Elämää metsästä
block
Keski-Suomi - metsien maakunta
Teppo Vihola, FT, Jyväskylän yliopiston historian laitos
block block
Hyyppäänvuori

Keski-Suomen maapinta-alasta metsien osuus on miltei 85% - lähes kymmenen prosenttiyksikköä enemmän kuin koko maassa. Maakunnan metsistä yksityishenkilöt omistavat kolme neljännestä, teollisuusyhtiöt 18% ja valtio 9%. Metsävaltaisuudesta johtuen metsän ja metsätalouden merkitys maakunnan taloudessa on aina ollut hyvin suuri ja metsistä saadut varat ovat vaikuttaneet koko maakunnan kehitykseen.

Luontaiselinkeinojen aikaan metsät tarjosivat riistaa, polttopuuta, rakennusaineita, suojaa sekä elinkeinojen kehittyessä mahdollisuuden kaskeamiseen. Varsinaista taloudellista merkitystä metsällä ei vielä ollut.

Metsän arvostus ja merkitys keskisuomalaisten taloudessa muuttui ratkaisevasti 1800-luvun puolivälissä metsäteollisuuden muuttuessa suurteollisuudeksi. Metsistä tuli metsänomistajille rikkauden lähde ja myös metsää omistamaton sai työpaikan metsä- ja uittotöissä. Metsäkaupasta ja metsätyöstä saadut tulot vaurastuttivat Keski-Suomea. Alueelle syntyi myös omaa metsäteollisuutta ja osaamista, joka on myöhemmin kehittynyt suurteollisuudeksi.






Metsien käyttö ennen metsäteollisuuden läpimurtoa

Kaski, Saarijärvi v.1908, Keski-Suomen museo Metsät olivat pyyntikulttuurin ja alkavan viljelyskulttuurin perusta: Metsistä pyydettiin riistaa ja niitä kaskettiin kasvamaan viljaa asukkaiden ravinnoksi. Metsät tarjosivat asukkailleen myös suojaa satunnaisia maahan pyrkiviä vihollisia vastaan sekä luonnon asettamia koettelemuksia vastaan. Metsät olivat myös loppumaton poltto- ja rakennusaineen lähde ja sikälikin keskeinen edellytys ihmisen selviämiselle pohjoisen hankalissa luonnonoloissa.

Kun isojako käynnistettiin Suomessa 1700-luvun lopulla, taloille osoitettiin omat metsälohkonsa, jotka muodostuivat jopa poikkeuksellisen suuriksi runsasmetsäisessä ja harvaanasutussa Keski-Suomessa. Vielä jakoa tehtäessä metsillä oli arvoa vain poltto- ja rakennuspuuna, kaskimaana tai karjan laitumena.

Isojako   Kaski   Piilopirtit





Metsäteollisuuden synnyn vaikutus keskisuomalaiseen metsätalouteen

Suomen moderni metsätalous alkoi syntyä 1850- ja 1860-lukujen vaihteessa, jolloin höyrykoneen käyttö sahan voimanlähteenä sallittiin. Samaan aikaan maahan perustettiin ensimmäiset puuhiomot ja paperitehtaat, jotka puolestaan lisäsivät raakapuun kysyntää. Tämä kehitys mullisti Keski-Suomen talouselämän monella eri tavalla.
Tukinajoa. Keski-Suomen museo.
Metsäteollisuuden synnyn myötä metsistä saatava raakapuu sai merkittävän ja rahassa laskettavan arvon, mikä muutti myös keskisuomalaisten metsänomistajien maailman. Metsätulot olivat odottamaton satumainen rikkaus, joka kohtasi ennen muuta maanomistajia eli talollisia. Nämä saattoivat 1860-lähtien myydä metsässään kasvavia puita pystyyn, jolloin heidän ei tarvinnut tehdä mitään tuloa saadakseen.

Myydyt puumäärät olivat usein suuria ja myös myyntituloina saadut summat ennen näkemättömiä. Tämä ei voinut olla vaikuttamatta demoralisoivasti tilojen omistajiin. Ensinnäkin isot metsätulot johtivat paikoin työlään ja heikkotuottoisen maatalouden teknisen kehityksen laiminlyönteihin, minkä vuoksi Keski-Suomi pysyi pitkään maatalouden kehitysalueena.

Uittoa Pihtiputaalla Toisaalta helpot tulot vieroittivat työnteosta ja houkuttelivat tuhlaamaan. Rappiota seurasi myös krapula, sillä metsästä saatu pääoma oli pian tuhlattu. Moni ennen rikas talollinen velkaantui ja joutui myymään talonsa maapohjankin metsäyhtiölle, jotka ostivat mieluusti metsätiloja tuleviksi raaka-ainevarastoikseen.

Metsien arvonnousu loi myös tuloerot, jotka alkoivat kasvattaa yhteiskunnallisia epäkohtia. Keski-Suomessa, jonka väestö asui käytännössä maaseudulla, vain pieni osa omisti metsää. Toisaalta metsän hakkuut ja uittotyöt tarjosivat runsaasti työtä myös tilattomalle maatalousväestölle.





Maakunnan oma metsäteollisuus

Keski-Suomessa on ollut muutama vesisaha jo ennen varsinaisen nykyaikaisen metsäteollisuuden syntyä. Ennen vuotta 1861 maakunnassa oli yhdeksän vesisahaa: Jyväskylän eteläpuolisessa maakunnan osassa sahat kuuluivat loviisalaisille kauppiaille ja maakunnan pohjoisosassa Pietarsaaren ja Kokkolan porvareille. Keski-Suomen vesisahojen osuuden koko maan sahatavaratuotannosta on arvioitu nousseen noin 8%:iin.

Tukkien erottelu Vaajakoskella 1930-luvulla. Karhumäen veljekset, Keski-Suomen museo
Kun höyrysahoja alettiin perustaa Suomen suurimpien jokien suistoihin, koko sahateollisuuden kapasiteetti kohosi aivan uudelle tasolle. Höyrysahat piti sijoittaa rannikolle, vesiteiden varteen, sillä vasta rautatiet mahdollistivat sahatavaran kuljettaminen sisämaasta.

Metsien todelliset teolliset hakkuut alkoivat Keski-Suomessakin jo 1860-luvulla: ensin maakunnan länsiosassa, joka kuului Kokemäenjoen vesistöön ja 1870-luvulla maakunnan muissa osissa, jotka kuuluivat Kymijoen vesistöalueeseen. Kymijoen vaikeat kosket estivät aluksi puun kuljetuksen Kotkaan, mutta uiton ongelmien ratkaiseminen toi tukkibuumin koko maakuntaan.

Maakunnan ensimmäinen puuhiomo perustettiin vuonna 1868 silloin vielä Keski-Suomeen kuuluneeseen Mänttään. Kankaan tehdas perustettiin vuonna 1874 Tourujokeen, Jämsänkosken tehtaat vuonna 1887 ja Äänekosken tehtaat vuonna 1897. Myöhemmissä laajennuksissa näiden yhteyteen perustettiin myös selluloosatehtaat, joiden myötä Keski-Suomen metsäteollisuuden jalostusaste kohosi merkittävästi.

Kymijoen uitto   Vesisaha   Höyrysaha   Vaneri ja vaneritehtaat





Jyväskylästä paperikonetuotannon keskus

Metsäteollisuuden pioneerivaiheessa korkeata teknologiaa edellyttäneet koneet olivat ulkomaista tuontitavaraa. Suomen kehittyminen koulutuksen ja tekniikan alueilla maailman johtavien maiden tasolle loi mahdollisuudet aloittaa oma suomalaisen perusteollisuuden tarvitsemien koneiden tuotanto.

Kuva Valtion Kivääritehtaalta. Keski-Suomen museo Jyväskylän Tourulaan perustettiin Valtion Kivääritehdas vuonna 1926 ja sodan alla vuonna 1938 Valtion Tykkitehdas Rautpohjaan. Sota-ajan tehtaat valmistivat aseita Suomen armeijalle ja sodan jälkeen niiden tuotanto kanavoitui sotakorvausteollisuuden monitahoiseen tuotantoon. Aseteollisuudesta muodostettiin vuonna 1946 Valtion metallitehtaat -yhtiö, jonka nimi muuttui vuonna 1950 Valmet Oy:ksi. Sotakorvaustuotannon vielä jatkuessa vuonna 1948 yhtiössä tehtiin rohkea päätös aloittaa paperikoneiden tuotanto. Tämän päätöksen seurauksena Valmetin Rautpohjan tehtailla alettiin suunnitella ja tuottaa uusia moderneja paperikoneita sekä Suomen että maailman markkinoille.

Paperikone
Pääasiassa Jyväskylässä valmistetut Valmetin paperikoneet ovat saavuttaneet maailman huipputason. Vuonna 1991 Valmetin ja Wärtsilän paperikoneenvalmistus fuusioitiin ja perustettiin uusi yhtiö Valmet Paper Machinery Inc. Tämän Jyväskylässä kotipaikkaansa pitävän yhtiön asema maailman paperikoneiden valmistuksessa on johtava, ja Jyväskylä on saanut aseman eräänä maailman paperikoneenvalmistuksen solmukohtana.

Valmetit rivissä Valmetin tehtailla, Keski-Suomen museo
Maataloustraktoreiden tuotannon valmistelu alkoi Valmetin piirissä jo 1940-luvun lopulla, ja pienen traktorin tuotanto alkoi vuonna 1951. Tämä kone ei vielä vähäisen kokonsa ja voimansa vuoksi soveltunut metsätyöhön, mutta sitä seurasivat ajan kuluessa isommat mallit, jotka syrjäyttivät vähittäin hevosen metsätyössä. viimeistään 1960-luvun puolivälissä.



KUVALÄHTEET YLHÄÄLTÄ ALAS:
1- Näkymä Laukaan Hyyppäänvuorelta. Kuva: Martti Salminen 1992. Keski-Suomen liitto
2 - Kaski, Saarijärvi v.1908. Keski-Suomen museo
3- Tukinajoa Päijänteellä Säynätsalon sahalle 1930-luvulla. Kuvaaja Aarne Oksainen. Keski-Suomen museo.
4- Uittoa Pihtiputaalla. Kuva Keski-Suomen museo.
6- Kuva Valtion Kivääritehtaalta, Tourula 1950-luku. Keski-Suomen museo
7- Valmetit rivissä Valmetin tehtailla, Tourula 1950-luku. Keski-Suomen museo
8- LWC-paperikone. Kuva: Metso Paper oyj.


block
block
< Elämää metsästä -pääsivu