Elämää metsästä
block
Keski-Suomen metsäluonto
Veli Saari
block block
Suomessa elämme metsien maassa ja Keski-Suomessa metsien maakunnassa. Korkealta paikalta maisemaa katseltaessa ympärillä näkyy vain vesistöjen rikkomaa metsää. Kovin pieniltä näyttävät ihmisen raivaamat viljelyaukeat ja ihmisen rakentamat taajamat metsämeressä. Metsät ovat hyvin monimuotoista ympäristöä vaihdellen kuivista valoisista mäntykankaista varjoisiin kosteisiin lehtoihin. Metsät ovat kansallinen rikkautemme. Ne tuottavat teollisuuden raaka-ainetta ja ovat monella muulla tavalla hyödyn ja virkistyksen lähde. Metsät tuottavat marjoja, sieniä ja riistaa ja puitteet ulkoilulle, retkeilylle ja monenlaiselle harrastustoiminnalle vuoden eri aikoina.



Metsien puulajit

Kuusenoksa. Juha Saltevo. Kuusi ja mänty ovat yleisimmät metsiä muodostavat puut. Metsiä muodostavat myös kaksi koivulajiamme, rauduskoivu ja hieskoivu, pienissä määrin myös haapa ja harmaaleppä. Yleensä ne, kuten myös raita, pihlaja ja tuomi, esiintyvät havumetsissä sekapuina. Tervaleppä muodostaa pikkumetsiköitä rannoilla ja lähteisillä paikoilla. Jalopuumetsiköt ovat Keski-Suomessa harvinaisia. Metsälehmuksen muodostamia metsiköitä on muutamia. Pieniä vuorijalavametsiköitä on kaksi, molemmat Korpilahdella. Paikoin ihminen on lähinnä kokeilumielessä istuttanut lehtikuusen tai jonkun vieraan puulajin metsiköitä.

Vielä 1900-luvun alkupuolella suuri osa metsistä oli kaskiviljelyn ja metsäpalojen jäljiltä lepikoita ja koivikoita. Nykyisin metsäpalot torjutaan tehokkaan valvonnan vuoksi jo alkuvaiheessa. Metsää kohtaava häiriö on tavallisimmin uudistushakkuu. Nopeat lyhytikäiset valoa vaativat lehtipuut pyrkivät valtaamaan uudistusalat. Havupuut ovat lehtipuita hitaampia, mänty kuusta nopeampi. Varjoa sietävänä puuna kuusi kasvaa muiden puiden lomassa ja tuoreilla mailla vähitellen kehittyy vallitsevaksi puuksi. Arvokkaimpia puulajeja, mäntyä, kuusta ja koivua, istuttamalla ja lehtipuuvesaikkoa poistamalla ihminen nopeuttaa ja ohjaa metsän kehitystä haluamaansa suuntaan.



Kerroksellinen metsäkasvillisuus

Puolukka. Juha Saltevo. Metsäkasvillisuus on kerroksellista. Ylimpänä puiden latvat kurottautuvat kohti valoa, kasvillisuuden energialähdettä. Puiden taimien ja pensaiden muodostama kerros on usein epäselvä. Puolukka, mustikka ja kanerva muodostavat tiheän varvuston. Ravinteisella metsämaalla ruohot ja heinät ovat runsaita. Varvut, ruohot ja heinät hyödyntävät oksiston läpi siivilöityvän valon. Metsän pohjaa tiheänä mattona peittävät sammalet ja jäkälät saavat vielä osansa auringon energiasta. Sammalten kasvaessa pituutta niiden varjoon jäävät tyvet kuolevat. Kuolleesta sammaleesta ja metsäkasvien tuottamasta karikkeesta muodostuu kangashumusta. Se on kasvien juurten ja sienirihmastojen yhteensitomaa, ja siinä voidaan erottaa vanhojakin vain heikosti lahonneita kasvinosia.



Metsätyypit

Muurahaiskeko. Juha Saltevo. Luontaisesti kehittynyt ikääntynyt puusto on kasvupaikkansa hyvä kuvastaja. Vielä paremmin kasvupaikan ominaisuuksia kuvastaa metsäkasvillisuus kokonaisuudessaan. Kullekin kasvupaikalle kehittyy vallitseviin olosuhteisiin parhaiten sopeutunut ja kilpailukykyisin kasvipeite, joka ilmentää pysyviä kasvupaikkatekijöitä, kuten ilmastoa, maalajia, maan ravinteisuutta ja vesitaloutta. Nämä kasvupaikkatekijät eivät muutu, vaikka kasvupaikka väliaikaisesti menettäisikin kasvipeitteensä. Kasvupaikkojen hyvyysluokitteluun on kehitetty metsätyyppijärjestelmä. Metsätyypit kertovat kasvupaikan puuntuottokyvystä ja niitä tarvitaan käytännön metsätaloudessa. Harvoin metsätyypit ovat selvärajaisia, vaan vähittäin muuttuvia, kuten yleensä kasvupaikkatekijätkin. Kangasmetsien metsätyyppejä ovat jäkälätyyppi, kenervatyyppi, puolukkatyyppi, mustikkatyyppi ja lehtomainen tuore kangas eli käenkaali-mustikkatyyppi.

Variksenmarja, Empetrum nigrum. Gunnar Velin. Jäkäläkankaita tavataan hietikkomailla ja kallioiden lakiosissa. Ne ovat valoisia ja hidaskasvuisia mäntymetsiä. Jäkäläkankaat ovat Pohjois-Suomessa yleisiä mutta Keski-Suomessa harvinaisia. Jäkälätyypin varvusto on niukka, matala ja laikkuinen. Varvuston muodostavat pääasiassa puolukka ja kanerva. Variksenmarja ja sianpuolukka ovat myös tavallisia. Maa on lähes yhtenäisesti poronjäkälien peittämä.

Kanervatyyppi on Keski-Suomessa jäkälätyyppiä yleisempi harjumaiden metsätyyppi. Mänty muodostaa puuston. Varvustossa kanerva on voimakaskasvuinen ja runsas. Myös puolukka on runsas. Mustikka kasvaa laikkuina. Poronjäkälien ohella metsämaan pintaa peittävät sammalet, joista runsaimpia ovat seinäsammal ja metsäkynsisammal.

Seinäsammal.  Mikko Raatikainen. Puolukkatyypin kuivahko kangas on hyväkasvuista mäntymetsää. Heikkokasvuinen kuusi ja koivu viihtyvät sekapuina. Varvusto on runsas ja koostuu puolukasta, matalakasvuisesta mustikasta ja laikkuina esiintyvästä kanervasta. Puolukkatyypin metsät ovat Keski-Suomessa parhaita marjamaita. Erityisesti mustikkasadot ovat runsaat. Varpujen seassa esiintyy ruohoja ja heiniä. Metsälauha, metsäkastikka ja hietakastikka ovat tavallisimmat heinät. Kangasmaitikka, lillukka ja kansalliskukkamme kielo ovat tavallisia ruohoja. Sammalkerros on lähes yhtenäinen. Seinäsammal on peittävin, kangaskynsisammal ja kangaskerrossammal ovat myös runsaita. Jäkälälaikkuja on siellä täällä. Mäkien laet ja rinteiden yläosat ovat tavallisesti puolukkatyyppiä. Keski-Suomessa puolukkatyypin metsiä on yli neljännes metsämaasta.

Kangaskynsisammal, Dicranum polysetum. Pihtipudas,Vaaksia, 7/1991. Mikko Raatikainen.Mustikkatyyppi on tuoreilla kankailla vallitseva ja Keski-Suomessa yleisin metsätyyppi. Pääpuulaji on kuusi. Joskus tuoreet kankaat on istutettu männylle tai koivulle. Kataja ja sormen vahvuinen pihlaja ovat yleisimmät pensaat. Varvusto on yhtenäinen ja rehevä ja sen muodostavat mustikka ja puolukka. Marjomiseen mustikkatypin metsät ovat Keski-Suomessa usein liian varjoisia. Erityisesti aukkopaikoissa ruohot ja heinät ovat yleisiä. Metsämaitikka, metsätähti, vanamo, kevätpiippo, oravanmarja ja metsäimarre ovat tavallisia lajeja. Yhtenäisessä pohjakerroksessa seinäsammal ja kerrossammal ovat valtalajit. Isokynsisammal, kangaskynsisammal ja koristeellinen sulkasammal ovat myös tavallisia.

Kevätlinnunherne. Gunnar Velin. Lehtomaiset tuoreet kankaat (käenkaali-mustikkatyyppi) ovat puun tuotoltaan parhaita metsiä. Kuusi on pääpuulaji, joskus rauduskoivu tai mänty. Haapa on yleinen sekapuu. Mustikan ohella ruohot ja heinät ovat etenkin metsän aukkopaikoissa runsaat. Ketunleipä eli käenkaali on luonteenomainen. Nuokkuhelmikkä, sormisara, metsäimarre, ahomansikka, metsäorvokki ja kevätlinnunherne ovat tavallisia. Aukkopaikoissa myös pensaat, etenkin vadelma, voivat olla runsaita. Tiheäpuustoisilla paikoilla kasvipeite voi olla hyvin harva, ja maata peittää yhtenäinen neulaskarike. Mustikka ja käenkaali ovat kuitenkin aina löydettävissä. Kangasmetsäsammelten muodostama peite on harva. Lehväsammalet ja komein metsäsammalemme, metsäliekosammal, ovat tavallisia. Lehtomaisia tuoreita kankaita on Keski-Suomen metsistä runsas viidennes. Eteläisessä Keski-Suomessa niitä on enemmän kuin pohjoisessa.



Lehdot

Käenkaali eli ketunleipä, Oxalis acetosella. Gunnar Velin Lehdot kuuluvat oikeastaan Suomea lämpimämmän ilmaston alueelle kesävihantien lehtimetsien vyöhykkeeseen ja niitä esiintyy havumetsävyöhykkeessä vain saarekkeina. Lehdot sijaitsevat runsasravinteisilla ja paikallisilmastoltaan suotuisilla paikoilla, joita ovat puronotkot, vesistöjen varret ja kallioseinämien juuret. Keski-Suomessa lehtoja on vähän, ja ne vähenevät etelästä pohjoiseen siirryttäessä. Lehtojen kasvillisuus on rehevä ja monilajinen. Yleensä lehdot ovat lehtipuuvaltaisia, Keski-Suomessa kuitenkin usein kuusivaltaisia. Lehtoja luonnehtivat varpujen sijasta heinät ja suurilehtiset ruohot. Kangasmetsäsammalia ja jäkäliä ei esiinny. Lehväsammalet ovat yleisiä. Lehdot jaetaan tuoreisiin ja kosteisiin lehtoihin. Kevätkesällä tuoreita lehtoja koristavat valkokukkaiset käenkaali ja oravanmarja. Pian ne jäävät korkeampien ruohojen ja heinien peittoon. Etelämpänä luonteenomaiset kevätkukkijat, valkovuokko ja sinivuokko, ovat harvinaisia. Mustakonnanmarja ja lehto-orvokki ovat Keski-Suomessa luonteenomaisia lehtokasveja, samoin lehtokorte ja lehtotesma. Metsäimarre voi olla peittävä. Kosteissa lehdoissa vallalla ovat saniaiset ja korkeat isolehtiset ruohot, kuten mesingervo, lehtopalsami, sudenmarja ja metsäkurjenpolvi. Tavallisia saniaisia ovat hiirenporras, metsäalvejuuri ja isoalvejuuri, parhaissa lehdoissa kotkansiipi.



Metsän eläimet

Hiljaiseltakin vaikuttavan metsän eläimistö on runsas. Metsän toiminnan kannalta tärkeitä ovat katseelta näkymättömiin jäävät selkärangattomat: hyönteisten toukat, lierot, sukkulamadot, änkyrimadot, punkit ja hyppyhäntäiset. Ne ovat tärkeitä ravinteiden kierrättäjiä. Niissä on elävän ja kuolleen kasviaineksen syöjiä, sienirihmojen syöjiä ja petoja. Kesäpäivinä vilkkaasti ahertavat muurahaiset ja lentävät perhoset ovat huomiota herättäviä. Hyönteiset ovat lintujen ravintoa. Siemeniä syövät linnutkin ruokkivat poikasiaan hyönteisillä. Lintujen pesimäaikana peipon ja pajulinnun laulu on metsissä lähes yhtäjaksoista. Siihen sekoittuu etenkin punarinnan, metsäkirvisen ja punakylkirastaan laulua.

Metso. Juha Saltevo. Käpyjen siemenet ovat monien elänten tärkeää ravintoa. Niitä käyttävät etenkin käpylinnut, käpytikka, orava ja metsämyyrä. Metsämarjat ovat rastaiden, kanalintujen sekä kaikkiruokaisen karhun ja mäyrän tärkeää ravintoa. Täällä talvehtivat eläimet joutuvat talvella tyytymään niukkaan ravintoon. Tiaisparvet liikkuvat pitkin puiden runkoja ja oksia etsien talvehtivia hyönteisiä. Maakuntalintumme metso syö männyn neulasia, teeri ja pyy lehtipuiden silmuja ja kukkanorkkoja. Lehtipuuvesaikkoa kasvavat metsänuudistusalat ovat hirven ja jäniksen ruokamaita. Nuoria mäntyjä katkomalla hirvet voivat aiheuttaa suuriakin tuhoja taimikoissa. Metsäpeurat laiduntavat Kivijärven ja Kinnulan metsiä. Talvisin ne kaivavat lumen alta jäkälää, varpuja ja heinää.Valkohäntäpeura ja metsäkauris myös kuuluvat Keski-Suomen eläimistöön.

Suurpedoista karhu ja ilves asustavat harvakseltaan koko Keski-Suomea. Susia ja ahmoja liikkuu täällä vuosittain muutamia. Kummankaan pesinnästä Keski-Suomessa ei ole havaintoa. Kettu on runsaslukuisin keskisuuri petoeläin. Helmipöllö on yleisin petolintu. Viirupöllö on myös tavallinen. Helmipöllön ja viirupöllön ravintoa ovat myyrät ja muut pikkunisäkkäät. Huuhkajan, suurimman pöllön, levinneisyys kattaa koko Keski-Suomen. Varpushaukka, kanahaukka ja hiirihaukka ovat yleisimmät haukat. Kanahaukka saalistaa etenkin kananalintuja, varpushaukka pikkulintuja ja hiirihaukka myyriä.



Muuttuva metsäluonto

Nykyinen metsätalous on hyvin suunniteltua ja tehokasta. Metsikön vanhentuessa puuston kasvu hidastuu ja metsikkö uudistetaan. Uudistushakkuut katkaisevat metsikön luontaisen kehityksen. Uudistusvaiheessa suometsät on ojitettu, mikä on johtanut rämeiden ja korpien voimakkaaseen vähenemiseen. Uudistushakkuiden myötä ikimetsien piirteet, joita vanhoissa talousmetsissä vielä voi olla, häviävät. Ikimetsissä on kuollutta puuta keloina ja maapuina. Monet kuollutta puuta lahottavat käävät ja helttasienet ovat häviämisvaarassa. Kääpien lahottamassa puussa elää harvinaistuvia ja uhanalaisia hyönteisiä. Hyönteisten toukat ovat taas joidenkin lintujen, etenkin tikkojen, ravintoa. Kelot tarjoavat pesäpaikkoja kololinnuille ja liito-oravalle. Ikimetsiä näkee enää vain tarkoituksellisesti perustetuilla suojelualueilla. Pyhä-Häkin kansallispuisto Saarijärvellä on eräs maamme upeimmista ikimetsistä.

Uusilla metsänhoitoimenpiteillä pyritään lisäämään metsäluonnon monimuotoisuutta ja turvaamaan uhanalaisten lajien säilymistä. Tulevaisuudessa taimikoissa ja kasvatusmetsissä tuleekin näkemään edellisistä puusukupolvista peräisin olevia keloja, maapuita ja vanhojen puiden ryhmiä.





Kirjallisuutta:

Havas, P. (toim.) 1980: Suomen luonto 2, metsät. Kirjayhtymä Oy, Helsinki. 344 s.
Kuusipalo, J. 1996: Suomen metsätyypit. Kirjayhtymä Oy, Rauma. 144 s.
Reinikainen, A., Mäkipää, R., Vanha-Majamaa, I. & Hotanen, J.- P. (toim.) 2000: Kasvit muuttuvassa metsäluonnossa. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Jyväskylä. 384 s.



Linkkejä:

www.metla.fi
www.metsa.fi
www.metsakeskus.fi/ks




KUVALÄHTEET YLHÄÄLTÄ ALAS:
Kuusenoksa. Juha Saltevo.
Puolukka. Juha Saltevo.
Muurahaiskeko. Juha Saltevo.
Variksenmarja, Empetrum nigrum. Gunnar Velin.
Seinäsammal. Mikko Raatikainen.
Kangaskynsisammal, Dicranum polysetum. Pihtipudas,Vaaksia, 7/1991. Mikko Raatikainen.
Kevätlinnunherne. Gunnar Velin.
Käenkaali eli ketunleipä, Oxalis acetosella. Gunnar Velin.
Metso. Juha Saltevo.


block
block
< Elämää metsästä -pääsivu