Mannerjään vetäytyessä Suomesta vuoden 8400 eKr. tienoilla, Keski-Suomeen saapuivat ensimmäiset, elantonsa kalastuksesta, metsästyksestä ja keräilystä hankkivat ihmiset, jotka asuivat muutaman kymmenen hengen sukukylissä. Kivikaudella Suomessa on arvioitu eläneen 10 000 ihmistä; Keski-Suomessa oli ehkä n. 500 henkeä. Varhaismetallikaudella 1500 eKr. - 300 jKr. karjanhoito ja kaskiviljely omaksuttiin aiempien elinkeinojen rinnalle. Uudet elinkeinot muuttivat uskontoa ja yhteiskuntarakennetta. Rautakauden puolivälissä 600- ja 700-luvuilla jKr. sisämaan väestö tehosti kaskenpolttoa, ja samaan aikaan kauppa vilkastui. Keski-Suomessa asuva väestö, lappalaiset, oli erikoistunut turkiseläinten pyyntiin. Lappalaisasutuksesta kertovat myös alueen paikannimet.

Itämeren alueen kaupan vilkastuessa Hämeen ja Keski-Suomen hämäläisen eräkauden maankäytön perusta luotiin viikinkiajalla (800-1025 jKr.). Hämeen rintamailta Keski-Suomen erämaihin siirtyneet uudisasukkaat perustivat taloutensa Päijänteen etelärantojen peltoviljelyyn. Rautakauden lopulla kiinteä kyläasutus vakiintui Kuhmoisissa, Jämsänjokilaaksossa ja Suur-Sysmässä. Maanviljelyn ja karjanhoidon lisääntyessä väkiluku kasvoi; vuonna 1300 Keski-Suomessa oli noin 1000 asukasta. Ristiretkiaikana rintamaiden ja peltoviljelyalueen eräkylien väestö varusti jyrkille luonnonmäille turvakseen muinaislinnoja, mm. Kuhmoisten Linnavuorelle, Jämsän Pukinvuorelle ja Jämsänkosken Linnasenvuorelle. Ristiretkien aikaan Ruotsi voitti taistelun Suomesta.


ETUSIVULLE >>