Heikki Junnila:
KESKI-SUOMEN VÄESTÖNKEHITYS JA MUUTTOLIIKKEET 1600-LUVULTA 1900-LUVULLE

Hämäläisten asuttamassa Keski-Suomen eteläosassa ja savolaisessa pohjoisosassa oli noin 4000 asukasta 1500-luvun lopulla. Savolaiset ja hämäläiset täydensivät Keuruun seudun satakuntalaista asutusta. Pääosa keskisuomalaisista eli rautakaudella asutetussa Kuhmoisissa ja keskiaikaisessa Jämsässä. Asutuksen tihentyminen kolminkertaisti Keski-Suomen väkiluvun 1600-luvulla. Uudisasukkaat vahvistivat erityisesti Saarijärven ja Viitasaaren suurpitäjien väkilukua. Pohjoinen Keski-Suomi luovutti väestöään Keski-Ruotsin Värmlantiin, Taalainmaalle ja Helsinglandiin 1570-luvulta lähtien. Ravinnon puute ja kulkutaudit verottivat kolmasosan 12 000 keskisuomalaisesta 1690-luvulla. Viileän ilmastovaiheen aikana halla- ja katovuodet sekä sodat ja väenotot rasittivat maataloudella ja karjanhoidolla eläneitä keskisuomalaisia 1860-luvulle saakka.

Uudisasutusta rajoittavan lainsäädännön vuoksi Keski-Suomen väkiluku lisääntyi asutusta ja talolukua nopeammin 1600-luvun jälkipuolelta lähtien. Suurten väestönmenetysten jälkeen kuolleisuus jäi alhaiseksi ja syntyvyyden lisääntyessä maakunnan luonnollinen väestönkehitys oli ennätyksellisen ripeää. 1700-luvun väkilukutaulujen, maamme ensimmäisen väestönlaskennan, mukaan Keski-Suomessa oli 15 000 asukasta, noin 3,5 prosenttia maan väestömäärästä. Maakunnan väkiluku kaksinkertaistui 1790-luvulle ja nelinkertaistui 1840-luvulle mennessä. Muuttovoitto lisäsi maakunnan, erityisesti Jämsän seudun sekä Laukaan ja Viitasaaren, asukaslukua 1750-luvulta 1860-luvulle. Vuonna 1860 Keski-Suomessa oli yli 83 000 asukasta, jota viljakatojen aiheuttama nälänhätä ja kulkutaudit vähensivät vuosikymmenen lopulla yli 7000 hengellä.

Autonomian ajan jälkipuolella Keski-Suomen väkiluku kasvoi yli 150 000 henkeen 1910-luvun lopulle mennessä; maakunnan läsnäoleva väestömäärä oli 9000 asukasta alhaisempi. Syntyvyyden aleneminen sekä Atlantin taakse ja Etelä-Suomen teollisuuskeskuksiin suuntautunut muuttoliike hillitsivät harvaan asutun Keski-Suomen väestönkasvua 1910-luvun alkuun. Maakunta menetti 35 000 henkeä muuttotappioina ja siirtolaisina Amerikkaan, Venäjälle ja Ruotsiin 1880-luvulta 1910-luvun jälkipuolelle. Murrepiirteitään menettäneiden ja paikallisia erityispiirteitä säilyttäneiden savolaisten, hämäläisten ja satakuntalaisten jälkeläiset ja maakuntaan muuttaneet asukkaat sopeutuivat keskisuomalaisiksi 1700- ja 1800-luvuilla.

Työelämään ja ammattiin hakeutuminen ohjasi keskeisesti maakunnan muuttoliikettä 1900-luvulla. Sotien jälkeen kotipitäjän niukkoihin työtilaisuuksiin pettyneet alle 35-vuotiaat keskisuomalaiset, erityisesti koulunsa ja asevelvollisuutensa päättäneet naimattomat 20-30-vuotiaat nuoret, asettuivat Hämeeseen ja Uudellemaalle. Pohjanmaa, Pohjois-Karjala ja -Savo luovuttivat asukkaitaan Keski-Suomen teollisuuskeskuksille. Maatalouspitäjien muuttotappiot koituivat maakunnan kasvukeskusten muuttovoitoksi. Sotien jälkeen Jyväskylä saavutti maakunnan muuttokeskuksen aseman. Maaltapako ja kaupungistuminen olivat syntyvyyden alenemisen pääasialliset syyt, joiden poistamiseen eduskunta tarttui väestö- ja perhepoliittisella lainsäädännöllään 1930-luvun lopulta lähtien. Sotien jälkeen pohjoisen Keski-Suomen maatalouspitäjissä syntyvyys jatkui suurena. 1930-luvulta lähtien muuttoliike sääteli väestönkehitystä enemmän kuin syntyvyys ja kuolleisuus.

Itsenäistymisen jälkeisen kahden vuosikymmenen aikana Keski-Suomen väkiluku kasvoi runsaasta 140 000 hengestä yli 180 000 asukkaaseen. Jatkosodan jälkeen maakunnassa oli ajoittain 29 000 siirtolaista, jotka hakeutuivat erityisesti Jyväskylän ja Äänekosken seudulle, Keuruulle, Petäjävedelle, Jämsään ja Toivakkaan. Vuonna 1950 noin 10 prosenttia maakunnan väestöstä kuulu siirtoväkeen. Maalaiskuntien väkiluku kääntyi laskuun 1950-luvulla ja teollisuustaajamat houkuttelivat muuttajia. Vuosina 1950-1985 muutama maakunnan pitäjä menetti yli 40 prosenttia väestöstään. 1960-luvun lopulta lähtien maatalouden rakennemuutos sysäsi erityisesti maakunnan pohjoisosan asukkaita Ruotsin teollisuuskeskuksiin. Vuosina 1965-1985 Keski-Suomi menetti siirtolaiseksi noin 4000 henkeä ja kärsi kotimaan sisäisissä muuttovirroissa 18 000 hengen muuttotappion.

1970-luvulta lähtien kuntien teollisuutta tukevat toimet muuttivat maakunnan muuttovirtoja. Maaseudun arvostuksen palautuminen ja uudet työpaikat jopa lisäsivät muutaman Keski-Suomen kunnan väkilukua. Lähtömuuttoa säädelleet taloudelliset ja rakenteelliset tekijät kääntyivät teollistuvien kuntien hyödyksi; maaseudulle jääneille riitti työtä suurten ikäluokkien muutettua kaupunkeihin. 1990-luvun lopulla Jyväskylän kaupungissa ja maalaiskunnassa oli noin 108 750 asukasta - lähes 42 prosenttia Keski-Suomen 260 200 väestöstä asui maakuntakeskuksessa. Jämsän-Jämsänkosken seudulla asui yli 20 700 henkeä, Äänekosken-Suolahden alueella lähes 20 000 Laukaassa yli 16 500, Keuruulla yli 12 000, Saarijärvellä 10 650 ja Viitasaarella yli 8000 asukasta.


ARTIKKELI TULOSTUSMUODOSSA  (RTF)

ETUSIVULLE >>