Heikki Junnila:
KESKI-SUOMEN ASUTUS - HÄMÄLÄISISTÄ JA SAVOLAISISTA KESKISUOMALAISIKSI


Keski-Suomen varhainen asutus hämäläisten erämailla

Savolaiset asettuvat vesistöjen rantamille ja vapaille mäkimaille

Keski-Suomen maaseutu - asutusmuodot ja kylät

Keski-Suomen kaupungit, kauppalat ja taajamat


Keski-Suomen varhainen asutus hämäläisten erämailla


Päijänteen seudun hämäläinen asutus vakiintui keskiajan lopulla Hämeen linnanläänin itäosassa, Hollolan kihla- ja rovastikunnassa, nykyisen Keski-Suomen eteläosassa. Jämsän kappelin - Jämsänkosken, Koskenpään, Petäjäveden, Korpilahden ja Muuramen kylien - hämäläinen asutus vahvistui pysyväksi 1400-luvun jälkipuolella. Hartolan kappelin ja Joutsan, Leivonmäen ja Luhangan kylän asukkaat kuuluivat Sysmän pitäjän hämäläisiin 1400-luvulla. Keskisuomalainen Kuhmoisten kylä oli osa hämäläistä Padasjoen kappelia 1500-luvun alkupuolella. Saarioisten hallintopitäjän Jyväsjoen kylän eli Jyväskylän asutus sai alkunsa 1400-luvun lopulla; Jyväskylässä oli 7 taloa 1530-luvulla.

Keskiajan lopulla maatalouteen perustunut vakinainen asutus ulottui Keski-Suomen eteläosista Jyväskylän seudulle; maakunnan 180 talon asutus oli lähes yksinomaan hämäläistä alkuperää. Vuonna 1539 Suur-Sysmässä oli 210 taloa, joista 170 oli Sysmän ja Hartolan pitäjissä. Joutsan, Korpilahden, Koskenpään, Luhangan, Muuramen, Petäjäveden ja Jyväskylän vakinaisesti asutut kylät sijaitsivat hämäläisten eräsijojen keskuudessa - keskiajan lopulla hämäläisillä oli Keski-Suomen pohjoisosissa 400-450 eräsijaa. Hämäläisasutuksen pohjoisosassa, Joutsan, Luhangan ja Leivonmäen hajakylissä, oli 40 veroamaksavaa taloa. Kuhmoisten kappelin lähes 50 talon asutus kuului keskiaikaiseen hämäläisasutukseen. Hämeen vanhimman maakirjan mukaan Jämsässä, Korpilahdella, Muuramessa ja Petäjävedellä oli 100 taloa.


Savolaiset asettuvat vesistöjen rantamille ja vapaille mäkimaille

Eteläisen Keski-Suomen Joutsa, Leivonmäki ja Luhanka säilyttivät hämäläisasutuksensa 1500-luvulla. Jämsän, Multian ja Korpilahden varhainen savolaisasutus jäi vähäiseksi. Kaskeavat uudisasukkaat muuttivat Petäjäveden savolaiseksi 1600-luvun alkuun mennessä. Laukaan, Suolahden, Konneveden ja Sumiaisten hämäläisasutus vahvistui ja sai tuntuvan lisän savolaisista kaskenpolttajista. Uudisasukkaat jakoivat Hankasalmen hämäläiseksi ja savolaiseksi pitäjäksi. Keskiajan satakuntalais-hämäläisella asutuksella oli 1500-luvun alussa vankka jalansija Keuruulla ja Kuorevedellä; uudisasukkaat muuttivat Keuruun savolaisten valtaamaksi pitäjäksi 1500- ja 1600-lukujen vaihteeseen mennessä.

Kuningas Kustaa Vaasan uudisasutusta tukeva asutuspolitiikka ja Savonlinnan päällikön, Kustaa Fincken, toimeliaisuus innostivat savolaisia täydentämään hämäläisasutusta valtaamalla maakunnan pohjoisosan kaskimetsiä ja kalavesiä 1540-luvulta lähtien; kolmasosa 600 savolaisperheen muuttovirrasta suuntautui Keski-Suomeen 1600-luvun alkuun mennessä. Suur-Rautalammin, Laukaan, Saarijärven ja Viitasaaren, uudisraivaajat olivat lähtöisin pääasiallisesti Savosta. Yli 85 prosenttia Saarijärven, Karstulan, Kyyjärven ja Pylkönmäen, taloista joutui savolaisten hallintaan. Eräkaudella Viitasaarelle ja Pihtiputaalle asettuneet hämäläiset jäivät savolaisten keskuudessa muutaman talon vähemmistöksi. Kivijärvi savolaistui 1600-luvun alkuun mennessä. Vuonna 1600 Keski-Suomessa oli 500 itsenäistä taloa ja 70 rälssilampuodin tilaa - muutamaa ratsutilaa lukuunottamatta aatelisto menetti omistuksensa maakunnassa 1600-luvun lopulla.


Keski-Suomen maaseutu - asutusmuodot ja kylät

Keski-Suomen uudisasukkaat hakeutuivat helposti muokattaville hiesu- ja hietasavikoille, joiden läheisiä järviä ja jokia he käyttivät kulkuväylinä ja kalavesinä. Uudisraivaajat rakensivat talonsa peltovainioidensa keskuuteen; elinkeinojen edellytykset määräsivät asutuksen sijainnin. Jämsän, Korpilahden, Kuhmoisten, Luhangan ja Muuramen vanhin asutus sijoittui saviperäisille viljelysmaille. Järeät kuusimetsät houkuttelivat savolaisia Keski-Suomen erämaihin, Keuruun, Petäjäveden ja Multian vesistöjen rantamaille. He rakensivat talonsa muinaisen Itämeren yläpuolisille supra-akvaattisille mäkimaille . Savikoiden niukkuuden vuoksi Saarijärven, Viitasaaren ja Laukaan suurpitäjien asukkaat raivasivat viljelykseen savipitoisia moreenimaita 1500-luvulta 1800-luvulle.

Katovuosien, verotuksen ja sotaväenottojen rasittaman Keski-Suomen asutus- ja väestönkehitys jatkui hitaana 1700-luvun alkupuolelle. Vuonna 1750 maakunnassa oli 800 taloa. Lainsäädäntö suosi uudisasutusta ja helpotti tilojen jakamista 1700-luvulla - seuraavan vuosisadan alkuun mennessä Keski-Suomen valtionmaille muodostettiin yli 400 uudistilaa. 1800-luvun alkupuolella talojen jakaminen halkomalla oli yleisempää kuin uudistilojen perustaminen. Vuonna 1860 maakunnassa oli 3300 tilaa ja 4100 vuokralaisen asuttamaa torppaa. Vuosina 1750-1860 Viitasaaren, Pihtiputaan, Kivijärven ja Kinnulan taloluku kasvoi kahdeksankertaiseksi ja Saarijärven suurpitäjän seitsemänkertaiseksi.

Etelä-Suomen keskiaikaiset kylät kehittyivät talomäärältään suuriksi yhteisöiksi 1500-luvulle mennessä. 1700-luvun alussa Keski-Suomen Kuhmoisten kappelin kirkonseudun suurkylässä oli yli 40 taloa. Päijälän ja Harmoisten kylien asutus muistutti maantien varteen sijoittunutta sarkajakoista hämäläistä raittikylää. Jämsän suurkylien taloryhmiä voidaan luonnehtia haja-asutukseksi. Keuruun, Laukaan ja Jämsän pitäjien talot ryhmittyivät yksinäistaloiksi vesistöjen ja maanteiden läheisyyteen. Tilojen lukumäärän ripeästä kasvusta huolimatta Saarijärven ja Viitasaaren suurpitäjien taloista ei muodostunut ryhmäkyliä 1800-luvulle mennessä.

Vuonna 1910 Keski-Suomessa oli 3800 tilaa, 12 600 torppaa, mäkitupaa ja mökkiä. Maailmansotien välisen ajan asutustoiminta muutti perusteellisesti Keski-Suomen maaseudun tilarakenteen. Vuosien 1918-1945 asutuslakien nojalla maakuntaan muodostettiin 12 000 tilaa. Vuonna 1941 maakunnassa oli 16 000 tilaa. Yhteiskuntarakenteen muutos ja tekninen kehitys vähensivät maatalouden työvoiman tarvetta; 1950-luvulta lähtien maaseutu tyhjensi väestöään kasvaviin teollisuuskeskuksiin. 1960-luvulla pienviljelmät joutuivat taloudellisiin ongelmiin muun muassa maatalouden ylituotannon vuoksi. 1980-luvun alussa Keski-Suomessa oli ainoastaan 11 000 tilaa.

Maalaiskuntien asukkaat, yleensä teollisuus- ja palveluammatteihin pyrkivät, muuttivat syrjäkyliltä kirkonkyliin ja kasvaviin taajamiin. Maa- ja metsätalouden harjoittajat jäivät syrjäkyliin. Vuosina 1960-1980 Muuramen kirkonkylän asukasluku lisääntyi yli 820 hengestä lähes 3700 henkeen. Vuonna 1985 lähes 70 prosenttia maakunnan väestöstä asui taajamissa. Keski-Suomessa oli useita yli 200 asukkaan kahden taajaman kuntaa: Konnevesi, Luhanka, Muurame, Pihtipudas ja Säynätsalo. Hankasalmen pitäjässä oli jopa kolme taajamaa. Vajaa kolmasosa Kannonkosken, Konneveden, Pylkönmäen, Sumiaisten, Uuraisten ja Toivakan väestöstä asui kotipitäjänsä taajamissa.


Keski-Suomen kaupungit, kauppalat ja taajamat

Asukasluvultaan pienet sisämaan kaupungit muistuttivat maalaiskuntien kirkonkyliä 1800-luvulla. Vuonna 1870 Jyväskylän maaseurakunnassa oli 4100 ja kaupungissa 1300 asukasta. Vuonna 1837 ruutukaavoitetun Jyväskylän asutuskehitys oli hidasta muun muassa alueen pienuuden vuoksi. Vuonna 1918 pääosa kaupungin 5300 asukkaasta sijoittui Jyväsjärven-Harjun ja Tourujoen-Seminaarinmäen väliselle alueelle - Mäki-Matti liitettiin kaupunkiin 1910-luvulla. Maalaiskunnan asutus laajeni kaupungin rajojen läheisyyteen. 1940-luvulta lähtien asuntojen rakentaminen keskittyi Jyväskylän uusiin kaupunginosiin, Keljoon, Mattilaan, Lohikoskelle, Nisulaan, Taulumälle, Tourulaan ja Kypärämäen-Laajavuoren väliselle alueelle.

Vuonna 1965 alueliitokset, muun muassa Kuokkala, Keltinmäki, Laajavuori ja Huhtasuo, lisäsivät Jyväskylän kaupungin asukaslukua yli 5000 hengellä ja turvasivat kaupungin kasvun edellytykset vuosikymmeniksi. 1950-luvun alussa Jyväskylän kaupungin ja maalaiskunnan teollisuustuotanto oli arvoltaan yli puolet maakunnan tuotannosta. Keski-Suomen läänin perustaminen vauhditti Jyväskylän kehitystä 1960-luvulla. Jyväskylän koulu-, kauppa-, palvelu- ja teollisuuskeskus oli Keski-Suomen ainoa kaupunki ja merkittävä valtakunnallinen keskus kattavan maantie- ja rataverkon sekä liikennevirtojen ansiosta 1970-luvun alkuun saakka. 1990-luvun lopulla Jyväskylässä oli yli 77 000 ja Jyväskylän maalaiskunnassa 31500 asukasta. Vuonna 1998 Jyväskylän seutu tarjosi työ- ja toimipaikan yli 54 000 hengelle.

1860-luvulta lähtien Keski-Suomeen perustettiin Englannista alkaneen teollisen vallankumouksen esimerkin mukaan puunjalostus-, metalli ja tekstiiliteollisuuden tuotantolaitoksia - 1910-luvun alussa maakunnassa oli 77 teollisuuslaitosta. Yritykset sijoittuivat vesiväylien ja rautateiden varteen. Puunjalostusteollisuus muodosti Keitele-Päijänne-teollisuusvyöhykkeen. Sotien jälkeen Jämsänjokilaakso kasvoi maamme yhdeksi paperiteollisuuskeskukseksi. Kaipolan tehdasyhdyskunnan synty vauhditti Jämsän kehitystä 1950-luvulla. Jämsästä tuli kauppala vuonna 1969 ja kaupunki 1977. Vuonna 1969 Koskenpään kunta liitettiin teollistuneeseen Jämsänkoskeen, josta tuli kaupunki vuonna 1986. Jämsänseutu tarjosi työtä 10 100 hengelle 1980-luvulla.

Sotien jälkeen Keski-Suomi jakautui kasvaviin aluekeskuksiin ja tyhjenevään maaseutuun. Jyväskylän ja Jämsänseudun lisäksi maakunnan kasvukeskuksia olivat Laukaa, Keuruu, Saarijärvi ja Äänekoski-Suolahti. 1930-luvun alussa sahateollisuuspitäjäksi kehittyneestä Äänekoskesta erotettiin Äänekosken ja Suolahden kauppalat. Paperiteollisuuden keskukseksi kehittyneestä Äänekoskesta tuli kaupunki vuonna 1973 ja Suolahdesta 1977; lähes yhtenäiseksi taajamaksi kasvaneet kaupungit antoivat työtä 9500 asukkaalle. Laukaan ja Jyväskylän maalaiskunnan taajamien kehitys perustui Jyväskylän kaupungin läheisyyteen ja teollisuuteen. 1960-luvun alussa Jyväskylän maalaiskunnassa oli 14 yli 200 hengen taajamaa, joista Vaajakoski ja Tikkakoski olivat suurimmat. Vuoteen 1985 mennessä Vaajakosken-Jyskän-Palokan alue kasvoi yhdeksi taajamaksi.

1950-luvulta lähtien Keski-Suomen maalaiskuntien asukasluvun jyrkkä lasku johtui muuttoliikkeestä maakunnan kasvukeskuksiin sekä Etelä-Suomen ja Ruotsin teollisuuskaupunkeihin - 1970- ja 1980-luvuilla Jyväskylän kaupunkikin menetti väestöään Laukaaseen, Jyväskylän maalaiskuntaan ja Muurameen. Sisäinen muuttoliike ja asemakaavoitus muodostivat pitäjiin keskuksia ja taajamia. Sotien jälkeen Jyväskylä ja Jämsänkoski kasvoivat lähes yhtenäiseksi taajamaksi. 1980-luvulla yli 95 prosenttia Jyväskylän ja Suolahden asukkaista oli taajamaväestöä. Kolmen taajaman Keuruusta muodostui alueellinen keskus teollistumisen ja Haapamäen rautatieaseman ansiosta; Keuruun seutu antoi työtä 6550 hengelle. Saarijärvi kehittyi alueelliseksi teollisuus- ja palvelukeskukseksi 1960-luvulla. Keuruu ja Saarijärvi saivat kaupunkioikeudet vuonna 1986. Viitasaaresta tuli kaupunki vuonna 1996.


ARTIKKELI TULOSTUSMUODOSSA

ETUSIVULLE >>