Heikki Junnila:
KESKI-SUOMEN POLIITTINEN IDENTITEETTI JA SANOMALEHDISTÖ

Jyväskylä sai mainetta sisämaan koulukaupunkina 1800-luvun keskivaiheilta lähtien. Oppilaitosten aktiivinen opettajakunta ohjasi kaupungin kulttuurityötä, osallistui kunnallispolitiikkaan ja tarjosi edellytykset maakunnallisten lehtien toiminnalle. Koti ja koulu lehteä julkaistiin vuosina 1864-1866 ja Kansan Lehteä vuosina 1868-1870. Aikaisemmin Jyväskylän ja Keski-Suomen tapahtumat levisivät laajemman lukijakunnan tietoisuuteen Suomettaren, helsinkiläisen suomalaisuuden pää-äänenkannattajan, välityksellä. Varhaisilla lehtikirjoituksilla oli - vailla poliittisia painotuksia - keskeinen merkitys Keski-Suomen maakunta-ajatuksen ja lääninhankkeen tukijana.

Keski-Suomi -sanomalehti jatkoi suomalaiskansallista herätystä ja Suomettaren perinteitä 1870-luvun alusta lähtien. Suomenmielisestä Keski-Suomi -lehdestä tuli nuorsuomalaisten äänenkannattaja 1880-luvun lopulla. Vanhoillisen Suomalainen -lehden perustaminen johti sanomalehtien maakunnallisen asiamiesverkoston organisoimiseen sekä poliittisten puolueiden ja puoluelehtien syntyyn maaseudulla. Nuorsuomalainen Keski-Suomi sai tilaajia maakunnan pohjois- ja itäosista. Vanhasuomalainen Suomalainen tavoitti lukijansa maakunnan etelä- ja länsiosista, kuten puolueiden kannatusta kuvaavat vaalitilastot antoivat odottaa. Vuosina 1863-1896 keskisuomalaiset lähettivät valtiopäiville talonpoikia; harvoin maakunta sai valtiopäiväedustajansa aatelis-, pappis- ja porvarissäätyyn.

Keski-Suomen perintötalolliset ja kruununtilalliset edustivat valtiopäivillä talonpoikia ja muuta maalaisväestöä; tilaton väestö ja työläiset jäivät poliittisen vallankäytön ulkopuolelle. Suomalaisen puolueen aatteellinen kehitys vanha- ja nuorsuomalaiseksi puolueeksi jatkui Keski-Suomessa sortovuosiin saakka. Kielikysymys ja puoluekentän jakautuminen suomen- ja ruotsinkielisiin kiristi ajoittain maakunnan suomalaisten puolueiden keskinäisiä suhteita. Sortovuosien aikana puolueet suuntasivat toimensa maan sisäisistä asioista venäläistämistoimiin. Kansalaisadressien allekirjoitukset ja vuosien 1903-1904 kutsuntalakkoihin osallistuminen eivät heijastelleet Keski-Suomen pitäjissä poliittisen kentän kannatusta 1900-luvun alussa.

Vuoden 1905 suurlakon jälkeen Keski-Suomen puolueet, erityisesti työväenliike, valmistautuivat eduskuntauudistukseen ja sisäpoliittisiin ongelmiin - autonomian aikana Suomen sosialidemokraattinen puolue (SDP) sai eduskuntavaaleissa jopa yli 70 prosenttia maakunnan äänistä. Kansalaissodan jälkeen äärivasemmiston kannatuksen kasvu syvensi sosialidemokraattien taantumaa. Puolueen äänenkannattajaksi perustettu Työn Voima -lehti ilmestyi 1950-luvulle saakka. Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) kannattajat toimivat pääasiallisesti salaisina järjestöinä 1920- ja 1930-luvuilla ja liittyivät jäsenjärjestönä Suomen Kansan Demokraattiseen Liittoon (SKDL) vuonna 1942. Poliittisena järjestönä vasemmistoliitto korvasi SKDL:n ja SKP:n vuonna 1990.

Vuonna 1906 perustetun Suomen maalaisväestön liiton ja Etelä-Pohjanmaan nuorsuomalaisen maalaisliiton perinteitä jatkanut maalaisliitto pyrki ajamaan maaseudun väestön tavoitteita ja erottautumaan "kaupunkilaispuolueista". Vuodesta 1917 Saarijärven Paavo -lehti ilmestyi maakunnan maalaisväestön äänenkannattajana. Vuonna 1932 maalaisliitto hankki tukijakseen Kansallisen edistyspuolueen, myöhemmän Liberaalisen
kansanpuolueen, perustaman Keskisuomalaisen, josta kehittyi maakunnan kiistaton valtalehti 1930-luvulla - Keskisuomalainen julistautui riippumattomaksi lehdeksi vuonna 1986. Vanhasuomalaisen puolueen perintöä vaalineen Kansallisen Kokoomuspuolueen toiminta kärsi lapuanliikkeen ja sen jatkajan, Isänmaallisen Kansanliikkeen, (IKL) aktiivisuudesta 1930-luvulla. Kokoomuksen äänenkannattajana palvelleen Sisä-Suomi -lehden ja sen porvarillisten seuraajien julkaisemista jatkettiin vuoteen 1970 saakka.

Itsenäisyyden ajan ensimmäisistä eduskuntavaaleista lähtien Keski-Suomi erottuu maamme poliittisella kartalla vasemmistolaisena maakuntana - yksinomaan SDP kokosi taakseen yli kolmanneksen maakunnan äänestäjistä. SDP:lla oli ehdoton enemmistö maakunnassa lukuunottamatta maalaisliiton hallitsemaa Pihtiputaan, Kinnulan, Kivijärven, Karstulan ja Pylkönmäen, Konneveden ja Hankasalmen kuntaa. 1970-luvulta lähtien vasemmiston äänimäärä jäi eduskuntavaaleissa alle 50 prosentin. Keski-Suomen teollisuuskeskukset, Jämsä, Jämsänkoski, Äänekoski, Suolahti sekä Jyväskylän maalaiskunta ja Säynätsalo olivat vasemmistopuolueiden tukialueita 1990-luvun alussa, jolloin maakunnan oikeistopuolueet saivat eduskuntavaaleissa yli 60 prosenttia äänistä. Maalaisliitolla, myöhemmällä Suomen keskustalla, oli ehdoton äänestäjien enemmistö Kyyjärven kunnassa. Kokoomus ja edistyspuolue sekä sen seuraajat menestyivät vaaleissa Jyväskylän, Keuruun ja Jämsän seudulla sekä maakunnan eteläisissä kunnissa, suomalaisen puolueen vanhoilla tukialueilla.

ARTIKKELI TULOSTUSMUODOSSA  (RTF)

ETUSIVULLE >>