Heikki Junnila:
KESKI-SUOMEN MAAKUNTA

Keski-Suomen hallinnollis-taloudellinen kehitys 1700- ja 1800-luvuilla

Keskisuomalaisten enemmistön toivomuksesta Hämeen pohjoisille erämaille 1500-luvulla syntyneet pitäjät erotettiin Hämeen läänistä ja siirrettiin Vaasan lääniin vuonna 1776. Ainoastaan hämäläiserämaiden Jämsän seutu jäi Hämeen lääniin. Keuruun, Laukaan, Saarijärven ja Viitasaaren asukkaat kävivät kauppaa Pohjanlahden rannikon kaupungeissa. Nykyisen Keski-Suomen Luhangan, Joutsan ja Leivonmäen kylät olivat Kymenkartanon sekä Hankasalmi ja Konnevesi Savo-Karjalan läänissä. Ensin mainitut kylät kuuluivat Mikkelin ja jälkimmäiset Kuopion lääniin vuodesta 1831. Keski-Suomen läänin kylät ja pitäjät hajautuivat lääninjaossa sekä oikeus- ja kirkollishallinnollisessa suhteessa 2-4 läänin ja hiippakunnan alueelle lähes 200 vuoden ajaksi.

Vuonna 1837 keisari myönsi Jyväskylän markkinapaikalle kaupunkioikeuden, mikä oli keskeinen edellytys Keski-Suomen maakunnan muodostumiselle. Ripeä asutuskehitys loi perustan Keski-Suomen alueen muodostumiselle. Maakunnan väkiluku kasvoi yli 100 000 ja Jyväskylän kaupungin asukasluku 1300 henkeen 1870-luvulla - Suomen Ateenan kouluissa oli yli 300 oppilasta.Kattava maantieverkko ja Vääksyn kanavan kautta avattu höyrylaivayhteys Lahteen kehittivät Jyväskylää maakunnan kauppakeskuksena 1870-luvulta lähtien. Suurin osa nykyisestä Keski-Suomesta kuului Jyväskylän postipiiriin. Jyväskylästä muodostettiin maakunnan pohjoisten pitäjien piirilääkäripiiri 1850-luvulla.

Keski-Suomen maakunta-aatteen synty

Keski-Suomen piirilääkäri Wolmar Schildt esitti sanomalehdissä ajatuksen Keski-Suomen maakunnasta ja läänistä 1850-luvulla. Schildtin ja Jyväskylän kauppiaiden puuhaamaa Keski-Suomen lääninhanketta perusteltiin asukkaiden pitkillä matkoilla lääninhallituksiin. Keski-Suomi-käsite juurtui kaupan, teollisuuden ja Jyväskylän oppilaitosten käyttöön 1860-luvulle mennessä. Yhdistys- ja järjestötoiminnassa maakunta-aatteen vahvistuminen ilmeni Keski-Suomen Hevosystäväin, Hippoksen, maamies- ja nuorisoseuran, raittiuden ystäväin ja pyhäkouluyhdistyksen, sekä Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton Keski-Suomen piirin toiminnassa 1900-luvun alkuun mennessä. Vapaaehtoinen järjestötoiminta loi edellytykset kuntien, kirkon ja valtion maakunnalliselle yhteistyölle. Jyväskylän seudun asukkaat tukivat ja maakunnan reuna-alueiden väestö vastusti Keski-Suomen läänin perustamista.

1800-luvun lopulla maakunnan sanomalehdet nimittivät Jyväskylää jopa Keski-Suomen pääkaupungiksi. Keski-Suomi -sanomalehti jatkoi suomalaiskansallisen herätyksen tukemista jatkamalla helsinkiläisen Suomettaren -lehden perinteitä 1870-luvulta lähtien. Suomenmielisestä Keski-Suomesta tuli nuorsuomalaisten äänenkannattaja 1880-luvun lopulla. Vanhoillisen Suomalainen -lehden perustaminen pakotti maakunnan lehtien omistajat kehittämään asiamiesverkostoaan sekä johti poliittisten puolueiden ja puoluelehtien syntyyn maaseudulla. Maakunnan oloja kuvaavien sanomalehtien kirjoitukset vahvistivat Keski-Suomen maakuntahenkeä. Vuonna 1906 tilaton väestö ja työläiset saivat tiedonantajakseen radikaaleja yhteiskunnallisia sävyjä viljelleen Sorretun Voiman, joka tuki osaltaan maakunta-ajatusta.

Autonomian ajan jälkipuolella Keski-Suomessa vierailevat ja maakunnasta kirjoittaneet keskittyivät yleensä tarkastelemaan alueen maantieteellistä sijaintia ja asemaa. Oppikirjoissa Keski-Suomen vesistöillä tarkoitettiin Päijännettä ja sen latvavesistöjä. Suomen Matkailijayhdistyksen julkaisuissa matkailijoita houkuteltiin maakuntaan ihannoimalla alueen luontoa ja kertomalla Päijänteen laivaliikenteestä. Tieteellisissä julkaisuissa virallista lääninjakoa noudattaneet tutkijat vaihtoivat Pohjois-Hämeen Keski-Suomeksi alueellisena käsitteenä vasta 1900-luvun alussa. J. L. Runebergin tunnetuksi tekemän Saarijärven Paavo -runon jälkeen muun muassa Akseli Gallen-Kallela ikuisti teoksiinsa keskisuomalaisia maisemia ja asukkaita.

Keski-Suomen maakunta-aatteen juurtuminen suomalaisten keskuuteen

Itsenäistymisemme jälkeen professori Martti Tulenheimon komitea suunnitteli läänien jakamista pienempiin maakuntayksiköihin ja yhtenä maakuntana Keski-Suomen liittämistä Hämeen lääniin. Vuodesta 1924 lähtien järjestetyt Keski-Suomen maakuntapäivät kokosivat maatalous-, osuustoiminta-, nuorisoseura- ja raittiusyhdistyksiä sekä järjestöväkeä yhteistyöhön maakunnan kehittämiseksi, muun muassa Keski-Suomen läänin ja maakuntamuseon saamiseksi. Vuonna 1935 pidettyjen kunnallispäivien jälkeen Keski-Suomen läänin perustamisaloitteet jäivät yhä enemmän kuntien yhteistyöelinten hoidettaviksi. Keski-Suomen maakuntaliiton syntysanat lausuttiin vuoden 1929 maakuntapäivillä. Vuonna 1931 perustettu Keski-Suomen museoyhdistys järjesti seuraavana keväänä maakuntamuseon maalaisesineiden näyttelyn ja aloitti tiedemiesten avustamana Keski-Suomi -sarjan kustantamisen 1930-luvulla. Maakuntapäivien järjestäjillä riitti työtä keskisuomalaisen kulttuurielämän kehittämisessä.

Keski-Suomen talous- ja elinkeinoelämä kehittyi ja monipuolistui maailmansotien välisenä aikana. Vuonna 1918 valmistunut Jyväskylän-Pieksämäen rautatie ja 1920-luvulla virinnyt linja-autoliikenne vahvistivat Jyväskylän asemaa maakunnan keskuksena. Vuonna 1945 Jyväskylä oli asukasluvultaan maamme yhdeksänneksi suurin kaupunki; lähes puolet maakunnan teollisuustyöläisistä asui Jyväskylässä ja Jyväskylän maalaiskunnassa. Pankkialan yritykset muodostivat yhteisiä maakunnallisia järjestöjä. Kuntien suopea suhtautuminen alueen kehittämiseen näkyi Muuramen Kinkomaan keuhkotautiparantolan ja Keski-Suomen lääkäriyhdistyksen perustamishankkeissa 1920- ja 1930-luvuilla.

Keski-Suomen läänin perustamisedellytykset - Jyväskylän kaupunki ja maakunnan tuki

Jyväskylän seudun asukkaat omaksuivat maakunta-ajatuksen Keski-Suomen syrjäkulmien väestöä aikaisemmin. Jyväskylän oppilaitosten opettajat edistivät maakuntahenkeä ja kulttuuria. Vuonna 1931 Helsingissä opiskelevat keskisuomalaiset ylioppilaat perustivat Keskisuomalaisen osakunnan Jyväskylän yliopistoyhdistyksen taloudellisella tuella. Maamme itsenäistymisen jälkeisellä vuosikymmenellä maaseudun maataloustuottajat järjestäytyivät maakunnallisiksi yhdistyksiksi, Keski-Suomen Maanviljelysseuraksi, Maataloustuottajain Keski-Suomen piiriksi ja metsänhoitolautakunnaksi. Keski-Suomen maaseudun ja reuna-alueiden asukkaat eivät asettaneet kyseenalaiseksi Jyväskylän kaupungin asemaa maakunnan keskuksena. Jälkimmäiset pitivät kiistanalaisina Keski-Suomen läänin ja maakunnan rajoja. Keski-Suomen maakunnan naapuriläänit pelkäsivät menettävänsä alueitaan ja asukkaitaan uudelle läänille.

Vuonna 1935 Keski-Suomen kuntien ensimmäisten kunnallispäivien yhtenä tavoitteena oli läänin ja lääninhallinnon perustaminen asukkaiden enemmistön tuella. Keskisuomalaiset saivat presidentti Kyösti Kallion vakuuttuneeksi maakuntahenkensä vahvuudesta, jota hallintoviranomaiset pitivät tärkeänä lääninhallinnon edellytyksenä. Talvi- ja jatkosodan jälkeen yksinomaan Karjalan menettäminen ja sen siirtoväen asuttaminen edellyttivät uutta lääninjakoa. Taloudellisten vaikeuksien ja lääninjakoa vastustavan poliittisen ilmapiirin vuoksi laki Keski-Suomen läänistä annettiin vasta vuonna 1956. Vaasan, Hämeen, Kuopion ja Mikkelin läänistä muodostettu Keski-Suomen lääninhallinto aloitti toimintansa maaherra Eino Paloveden johdolla vuonna 1960. Läänin perustaminen vahvisti 240 000 keskisuomalaisen maakuntahenkeä ja lisäsi kuntien yhteistyötarvetta. Keski-Suomen lääni teki maakuntaa tunnetuksi maamme asukkaiden keskuudessa. Vuonna 1997 maaherra Kalevi Kivistön johtama Keski-Suomen lääni liitettiin Länsi-Suomen lääniin.


ARTIKKELI TULOSTUSMUODOSSA

ETUSIVULLE >>