Autonomian ajan alkupuolella Keski-Suomen asukkaat kokevat maanomistusoloissaan sekä asutus- ja väestönkehityksessään perusteellisen muutoksen, jota 1700-luvulta lähtien laajentunut torpparilaitos vauhdittaa. Talojen halkominen ja isojako mullistavat kyläyhteisöjen ja tilojen maankäytön. Maakunnassa on yli 52 000 asukasta 1830- ja 1840-lukujen vaihteessa. Peltomaiden kolmivuoroviljelys, perunanviljelys, maatalouden koneistuminen ja karjanhoidon kehitys heikentävät kaskitalouden merkitystä.

Vuonna 1837 Jyväskylän saa maakunnan ensimmäisenä markkinapaikkana kaupunkioikeudet; rahatalouden edistyminen lisää käsityöläisten lukumäärää Jyväskylässä ja maakunnan muissa asutuskeskuksissa. Etelä-rannikon porvarien ja pohjalaisten liikemiesten perustamat Jämsän, Karstulan, Kivijärven, Korpilahden, Petäjäveden ja Vaajakosken sahalaitokset lisäävät taloudellista toimeliaisuutta maakunnassa; Päijänteen seudun vientisahojen "Päijänne-kaljaaseilla" ja -lotjilla viedään lautoja ja lankkuja Asikkalan Vääksyn Anianpeltoon, mistä hevoskuljetukset jatkuvat Porvooseen ja Loviisaan.


ETUSIVULLE >>