1700-luku on Sisä-Suomen taloudellisen nousun sekä seurakuntahallinnollisten muutosten ja valtionhallinnon uudelleen järjestelyjen aikaa. Vuoden 1775 lääniuudistuksella Laukaan, Saarijärven ja Viitasaaren pitäjät sekä Keuruun seurakunta ja Petäjäveden kappeli siirrettään Vaasan lääniin sekä Hankasalmi ja Konnevesi Savo-Karjalan lääniin. Luhanka, Joutsa, Leivonmäki, Päijänteen itäpuolinen Korpilahti liitetään Kymenkartanon lääniin. Jämsän seutu ja Kuhmoinen jäävät Hämeen lääniin. Ruotsin vallan ajan loppuun mennessä Keski-Suomeen perustetaan 13 kappeliseurakuntaa, Hankasalmi, Joutsa, Karstula, Kivijärvi, Luhanka, Petäjävesi ja Uurainen sekä Leivonmäen, Multian, Pihlajaveden, Pihtiputaan ja Sumiaisten rukoushuonekunnat, jotka ovat 1800-luvun kuntajaotuksen pohjana.

Vuosisadan lopulla Keski-Suomessa on 1900 taloa, yli 400 uudistilaa, 1100 torppaa sekä tilatonta väestöä, itsellisiä, mökkiläisiä ja palvelusväkeä. Maakunnan 38 000 asukasta sai toimeentulonsa maanviljelyksellä ja karjanhoidolla. Kalastuksella on jopa elinkeinona huomattava merkitys alueen pohjoisosan väestölle, jonka kulkuyhteyksiä Pohjanmaan rannikkokaupunkeihin Kuopion-Laukaan-Vaasan tie edistää 1700-luvun lopulla, jolloin osa Savon kaupasta suuntautuu Äänekosken kautta Pohjanmaan satamakaupunkeihin. Äänekosken Koivisto on 1700-luvun lopulta 1840-luvulle Keski-Suomen pääteiden risteyspaikka, maantieteellinen solmukohta ja yksi hallintokeskuksista. Vuonna 1786 Keski-Suomen ensimmäinen postikonttori perustetaan Laukaaseen.

ETUSIVULLE >>