Ruotsi-Suomen suurvalta-aikana - ja Keski-Suomen hallinnollisten suurpitäjien kaudella - peltoviljely vakiintuu keskeiseksi talousmuodoksi maakunnan etelä- ja keskiosissa. Viitasaari ja Saarijärvi itsenäistyvät kirkkopitäjiksi sekä Jyväskylä ja Korpilahti kappeleiksi - Kuhmoinen on itsenäisenä seurakuntana 1630-luvulta 1740-luvulle. Maakunnan pohjoisosan kaupalliset suhteet avautuvat Laukaasta Keuruun ja Oriveden-Ruoveden tietä Pohjanmaan maakaupunkeihin, Uuteenkaarlepyyhyn ja Vaasaan. Saarijärven suurpitäjän asukkaat matkasivat talviteitä pitkin Pietarsaareen ja viitasaarelaiset Kokkolaan. Päijänteen länsi- ja itärantojen talvitiet ja kesäiset vesireitit ovat vilkkaassa käytössä.

Keski-Suomen talojen lukumäärä lisääntyy yli 700 tilaan ja asukasluku kasvaa yli 12 000 henkeen 1680-luvulle mennessä - 1690-luvun suurten nälkä- ja kuolonvuosien aikana maakunta menettää lähes kolmasosan väestöstään. Suurvalta-ajan sotaväenotot ja verorasitus hidastavat maakunnan asutus- ja väestönkehitystä. Talojen ja kylien lähikasket vaihtuivat peltoviljelyksiksi, joiden viljasadot kaipaavat täydennystä metsiin raivatuilta etäisiltä ruiskaskilta. Savolaista korpiruista kylvetään Keski-Suomen pohjoisilla kaskimailla. Vanha hämäläinen juureisruis on käytössä eteläisessä maakunnassa, jonka karjantalous on pohjoista kehittyneempi 1600-luvulla.


ETUSIVULLE >>