Keski-Suomen 1500-lukua voidaan luonnehtia hallinnon vakiintumisen, uudisasutuksen ja kaskikulttuurin vuosisadaksi. Tunnetun talomäärän perusteella Keski-Suomessa oli noin 2000 asukasta 1400- ja 1500-lukujen vaihteessa, jolloin savolaiset uudisasukkaat tunkeutuivat maakuntaan - viimeiset tiedot Keski-Suomen "lappalaisista" ovat uuden ajan alkupuolelta. Savolaiset valtaavat hämäläisten hallitsemia eräalueita ja asettuvat asumaan Keski-Suomen pohjois- ja keskiosien mäkimaille ja järvien rantamille, joissa vanhat eräelinkeinot säilyvät elintärkeinä sivuelinkeinoina jopa vuosisatojen ajan. Keski-Suomen pohjoisosan kiinteä asutus syntyy vasta vuosisadan keskivaiheilla, jolloin kirjurit laativat ensimmäiset maakunnan menneisyydestä kertovat asiakirjasarjat. 1580-luvulla Keski-Suomessa oli väestötutkija Erkki Laitisen mukaan noin 4000 asukasta eli runsas 1 % maan väkiluvusta.

1500-luvun alussa Keski-Suomen hallinto- ja kirkkopitäjät ovat osa Hämeen linnalääniä; satakuntalaisen Ruoveden hallintopitäjän Keuruun ja Multian kylät kuuluvat Turun linnalääniin. Vuosisadan loppuun mennessä pääasiallisesti Hämeen hallintopitäjän keskisuomalaisista kylistä muodostuvat Jämsän ja Keuruun kirkkopitäjät sekä Kuhmoisten kappeli - "vanha Laukaan tie" johtaa Päijänteen länsipuolen asukkaiden kulkuyhteydet Jämsän kautta Kangasalle ja Hämeenlinnaan. Maakunnan pohjoisosan kylät sijoittuvat Rautalammin laajaan hallintopitäjään sekä Luhanka, Leivonmäki ja Joutsa Sysmän pitäjään. Maakunnan hämäläis- ja savolaisväestön 500 talon asutuskeskittymät ovat Suur-Jämsässä ja Kuhmoisissa.

ETUSIVULLE >>