Maantieliikenteen kehittyminen

Rautatie oli pitkään nopein ja tehokkain kulkuväline. Sen ylivoimaisuus esti jopa muun liikenteen kehitystä. Vaikka autot olivat jo yleistyneet, rautateiden suuntaiset tärkeätkin maantiet jätettiin talvisin auraamatta. Maantiet toimivat ainoastaan rautatieliikenteen syöttöverkostona ja niiden apuna. Vasta 1950-luvulta lähtien valtateiden talviauraus kattoi koko Keski-Suomen päätieverkoston, ja talviliikenne maanteillä saattoi sujua käytännössä häiriöttä.

Maantieliikenteen ongelmana vielä 1950-luvulla ja 1960-luvun alussakin olivat keväin ja syksyin vaikeat kelirikot. Keväisin pohjaamattomat tiet olivat vaikeiden routavaurioiden vuoksi osin ajokelvottomia ja niille määrättiin tiukkoja painorajoituksia. Vielä vuonna 1957 Jyväskylä oli maaliikennemotissa, kun neljästä kaupunkiin johtavasta valtatiestä kolme oli täysin poikki ja ainoalla käytössä olevallakin oli tiukka painorajoitus. Kalastusmatkallaan Simunankoskelle Presidentti Kekkonen joutui kesken matkan vaihtamaan edustusautonsa maastoautoon, koska kulku henkilöautolla ei onnistunut.

 

 

 

Kelirikkoa Laukaan Leppävedellä. Kuvaaja Heikki Juusela, toukokuussa 1957. Keski-Suomen museo

1. Liikenteellisestä motista valtateiden varteen
2. Maantieverkko alkaa hahmottua
3. Vesitiestä ensimmäinen tehokas massatavaran kuljetusväylä
4. Rautatieliikenne syrjäyttää laivaliikenteen
5. Rautatiet edustivat teollista nykyaikaa
6. Maantieliikenteen kehittyminen
7. Oma lääni muuttaa liikenteellistä asemaa
8. Tietoliikenne Keski-Suomessa


ylös tekijät ja kuvalähteet



webdesign © Anssi Harjula 2001
© Finnica