P o l k u p y ö r ä l l ä k i n
a j a m i s e e n
t a r v i t t i i n    a j o k o r t t i

"Lapsikin saa nykyisin ajaa polkupyörällä yleisellä tiellä lain sitä kieltämättä. Aina ei kuitenkaan ole ollut näin edes aikuisen kohdalla, sillä ainakin vuosina 1914 ja 1915 vaadittiin polkupyörällä ajoon valokuvalla varustettu ajolupa. Ennen luvan heltiämistä piti antaa nimismiehelle ajonäyte taitonsa riittävyydestä.

Toivo Mehtola kertoo ajokokeestaan näin: "Isäni oli ostanut eräältä kulkukauppiaalta polkupyörän, jolla ajoin Korpilahdelle rippikouluun. Pyörä oli kortteeritalon seinällä, mistä poliisi Hohdal sen huomasi, ja tuli kysymään kuka pyörän omistaa. Sanoin, että se on minun, jolloin hän pyysi ajolupaa nähtäväkseen. Kun sitä ei ollut, hän vaati minut mukaansa nimismiehen luo.

Siellä nimismies pisti minut kokeeseen kehottaen ajamaan talonsa ympäri ja tuli itse ulos katsomaan, kuinka koeajo sujuu. Lähdin ajamaan, kuten oli käsketty, mutta kuinka ollakaan - nimismiehen kissa säikähti kivijalan kolossa ja juoksi pentuineen pyörän eteen sillä seurauksella, että yksi pennuista jäi pyörän alle ja kuoli. Ajattelin, että nyt meni mynkään, ja kortti jää saamatta. Mietittyään pitkään nimismies julisti päätöksensä: " Kissanpentu on syyllinen ja kantaa yksin vastuun hengenmenostaan." Ajosuoritus hyväksyttiin ja ajolupa annettiin välille Muurame- Korpilahti."

Tekstikatkelma teoksesta: Viljo Turkkila: "Opiks ol". Vaasa OY, 1991.

.