edellinen | seuraava | huviksi ja hyödyksi




Nelostien rakentajia Äänekosken Mämmellä 1950-luvulla. Kuva Vanhan Äänekosken kotiseutuyhdistys.



























N e l o s t i e


Valtatie neljä noudatteli muinaisia kulkureittejä ja tehtiin alun perin hevoskulkuneuvoille paikallisia liikennetarpeita varten. 1920-30 luvuilla tie kulki jo tulevaa nelostien reittiä. Keski-Suomessa tie noudatteli maaston jyrkkiä korkeuseroja - mutkat ja mäet tarjosivat kulkijoille kosolti jännitystä.

Suomen valtatieverkosto numeroitiin ensimmäisen kerran vuonna 1938, jolloin Suomen halki Helsingistä Petsamoon johtavasta tiestä tuli valtatie neljä. Se kytkettiin myös osaksi toisen maailmansodan jälkeen syntynyttä Eurooppatie-verkostoa.. Numerointi virallistettiin vuonna 1965, jolloin E4-tieksi määriteltiin valtatie: Tornio - Oulu - Jyväskylä - Lahti - Helsinki. Tieluokitus uusittiin vuonna 1992, yhtä aikaa kaikissa pohjoismaissa, jolloin 4-tie muutettiin E75-tieksi.

Nelostien suurin kiista käytiin sen päälinjasta Keski-Suomessa ja Hämeessä - kummalta puolelta Päijännettä valtatien tulisi kulkea. Nelostien länsipuolella oli pitkän aikaa johtoasema linjakiistassa, kunnes lopullinen ratkaisu nelostien siirtämisestä Päijänteen itäpuolelle tehtiin vuonna 1996.

Tien kunnossapito

Vuoden 1918 tielakiin saakka talonpojat huolehtivat teiden ja siltojen rakentamisesta ja tien kunnossapidosta. Lääninhallinnon tehtäviin kuului teiden kunnon valvonta. Tielain tultua voimaan, teiden rakentaminen ja kunnossapito siirtyivät valtiolle. Yleensä valtio antoi teiden kunnostuksen urakalla hoidettavaksi talonpojille. Autoliikenne ja raskaiden ajoneuvojen lisääntyminen kuluttivat ja rikkoivat teitä. Koneellinen teiden kunnossapito alkoi tärkeimpien teiden osalta vuonna 1925. Ensimmäisiä tiekoneita olivat tiehöylät eli tiekarhut, joiden höyläysvauhti 20 km päivässä.

Vuonna 1948 kaikkien maanteiden kunnossapito siirtyi TVH:lle. Tiet siirrettiin luovutus- ja vastaanottotilaisuudessa, jossa tiemestari esitti arvion teiden kunnosta. Nelostie sai arvosanakseen tyydyttävän tai välttävän. Maanteiden kesäkunnossapitoa tehostettiin välittömästi. Hevosliikenteelle rakennettujen teiden pinta petti liikenteen lisääntyessä, varsinkin kelirikkoaikana. Kelirikkotilanne oli maan pahimpia Keski-Suomessa, myös 4-tielle jouduttiin asettamaan rajoituksia ja kieltoja

Vesistöt ongelmana

Lukuisat vesistöt vaikeuttivat Keski-Suomen tieoloja. Sillat olivat kalliita rakentaa ja lossit hidastivat matkantekoa. Viitasaaren Hännilänsalmeen saatiin ensimmäinen, venettä muistuttava purjelossi, jo 1800-luvun lopussa. Seuraavat lossit olivat kapulalosseja, jotka lossari kiskoi yli käsivoimin. Hännilänsalmeen saatiin moottoroitu lossi vuonna 1932, se oli ensimmäisiä moottoroituja losseja koko Suomessa. 50-luvun alussa ruuhkat lossirannoissa pahenivat entisestään ja odotusajat losseille saattoivat olla jopa useita tunteja. Hännilänsalmen lossi poistui käytöstä vuonna 1961, kun Hännilänsalmen silta - aikanaan Keski-Suomen suurin silta - valmistui.

Nelostien rakentaminen

Valtatie neljän varsinaiset rakennustyöt alkoivat Keski-Suomessa pulakautena 1929 - 1934. Tietä rakennettiin aluksi mies- ja hevosvoimin, pääasiassa lapiotyönä. Ensimmäiset kaivurit ja kuorma-autot otettiin käyttöön ennen talvisotaa. Vielä 50-luvulla työmailla oli 30 miestä yhtä konetta kohti. Puskutraktorien tulo 50-luvulla oli merkittävä uudistus, 60-luvulla niiden tilalle tulivat kaivu- ja kuormauskoneet. Suuri osa tiestä rakennettiin työllistämistöinä.. Nelostien työmiesten määrä vaihteli vuosittain: eniten tietyöläisiä oli vuoden 1958 joulukuussa, yhteensä 2 497. Työläiset majoitettiin työmaan lähelle parakkikyliin

Valtatie neljän rakentaminen toteutettiin useana eri hankkeena, niin että 1950-luvun lopulla tien rakentaminen oli käynnissä samanaikaisesti lähes koko Keski-Suomen alueella. Nelostie valmistui pääosin 60-luvun alussa ja sen valmistuttua päällystystyöt aloitettiin öljysoralla, joka myöhemmin korvattiin asfalttibetonilla. Vuoteen 1968 mennessä Keski-Suomen halki kulkeva nelostie oli päällystetty kokonaan.

Teksti Jaana Ojala/Finnica
Lähteet: Antila, Kimmo: Nelostie Keski-Suomessa. Talvitiestä Eurooppatieksi.
Tiemuseon julkaisuja 6. Jyväskylä, 1992.
Keski-Suomen teillä. Keski-Suomen tiepiiri 50 vuotta. Tiemuseon julkaisuja 16. Jyväskylä, 1997.




 edellinen | seuraava | huviksi ja hyödyksi