J y v ä s k y l ä l ä i s e t
l a i v a n v a r u s t a j a t

Jyväskylä oli rautatien valmistumiseen, vuoteen 1897 saakka, täysin riippuvainen Päijänteen vesistön laivaliikenteestä. Tästä syystä nimenomaan jyväskyläläiset olivat laivanvarustuksen johtohahmoja. Järvi oli tärkeä väylä kaupungin huollon ja rantamaiden teollisuuden kannalta, koska suuria tavaramääriä oli lähes mahdotonta kuljettaa maata pitkin ennen rautatieliikenteen alkamista.

Päijänteen laivanvarustuksen pioneereja ja pitkäaikaisia vaikuttajia olivat jyväskyläläinen kauppaneuvos Johan Parviainen ja jämsäläinen suurtalollinen Severus Konkola. Heidän lisäkseen myös lehtori ja sanomalehden kustantaja Jaako Länkelällä oli merkittävä rooli Päijänteen vesiliikenteen kehittämisessä.

Päijänteen höyrylaivaliikenteen kulta-aikaa oli ajanjakso Vääksyn kanavan valmistumisesta (1871) Jyväskylän-Haapamäen -radan valmistumiseen (1897). Tänä aikana Jyväskylän höyrylaivojen lukumäärä kohosi 12:een. Riihimäen Pietarin radalta tehtiin pistoraide Vesijärvelle, joka oli yksi Suomen suurimmista tavara-asemista juuri Päijänteen laivaliikenteen ansiosta. Kuitenkin Jyväskylä oli liikenteen solmukohtana vaatimaton, verrattuna esimerkiksi Kuopioon, jonka Saimaan kanava yhdisti Itämereen ja sitä kautta maailman meriin.

Jyväskylän rautatien valmistuttua laivaliikenne alkoi kuihtua. Vielä 1920-luvulla päästiin kelvollisiin tuloksiin Jyväskylän-Paijänteen Laiva Oy:n hallitessa laivaliikennettä, mutta vuosikymmenen lopulla kannattavuus laski ja yhtiö päätyi Artturi Nyyssösen omistukseen. 1930-luvulle tultaessa laivaliikenteen ensimmäinen vaihe oli ohi ja liikennöinnin rooli muuttui. Ihmisten ja tavaran kuljettamisen sijaan laivaliikenne alkoi palvella lisääntyvää matkailua. Tässä roolissa Päijänteen laivaliikenne on jatkunut meidän päiviimme.

FT Teppo Vihola 30.3.2001