P ä i j ä n n e - k a l j a a s i t

Päijänne-kaljaasit liittyvät 1800-luvun alusta syntyneeseen Päijänteen sahateollisuuteen ja niiden tuottamien lautojen ja lankkujen kuljettamiseen. Raakapuun kuljetuksessa uitto oli paljon käytetty tapa, mutta sahattuja lautoja ja lankkuja ei voinut uittaa niiden laadun heikentymättä. Ongelman poistamiseksi sahanomistajat rakensivat ja rakennuttivat purjealuksia, joilla sahojen tuotteet rahdattiin Päijänteen eteläpäähän Anianpeltoon ja kuljetettiin sieltä edelleen tarvitsijoille.

Päijänne-kaljaasit eivät olleet suuria: aluksissa oli kolme mastoa ja ne saattoivat kuormata noin 500 tolttia lautoja. Yksi toltti oli 12 kappaletta. Päijänteellä liikennöivät kaljaasit nimeltään: Aino, Metsä, Konstantin, Helena Kristiina, Toivo ja Anna. Näistä ei ole säilynyt ainoatakaan kuvaa, mutta Saimaan vesistössä käytettiin suunnilleen vastaavia.

Päijänne-kaljaasien lisäksi sahatavaraa kuljetettiin myös kolmimastoisilla purjelotjilla. Lotjan ja kaljaasin erotti toisistaan takilointi, kokoluokaltaan ne olivat suunnilleen yhdenkokoisia. Päijänteen purjelotjista tunnetaan nimeltä Maria, Rauha ja Totuus.

Purjealukset - sekä lotjat että kaljaasit - syrjäytyivät Päijänteen vesiliikenteestä 1850-
luvun puolivälissä. Tällöin Krimin sodan vuoksi järvelle rakennettiin ensimmäiset
höyryalukset, jotka olivat ahtailla sisävesillä kömpelöitä purjealuksia käyttökelpoisempia,

FT Teppo Vihola 30.3.2001