edellinen | seuraava | huviksi ja hyödyksi




 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 


H u v i m a t k a    H e l s i n k i i n
v u o n n a    1 8 8 6



"Ensimmäinen matkani Helsinkiin osaksi huvi- ja kaupallisessa mielessä tapahtui syyskuun alkupäivinä 1886. Keski-Suomi sanomalehdessä oli samanaikaisen suurliikemiehen, Severus Konkolan ilmoitus huvimatkasta Helsinkiin. Keisari Aleksanterin nimipäivän kunniaksi 11. syyskuuta järjestetty matka tehtiin Konkolan laivoilla "Jämsä" ja "Suomi" Jyväskylästä Lahteen ja ylimääräisellä junalla edelleen Helsinkiin. Matkan hinta oli kahdeksan ja kymmenen markkaa, riippuen siitä kummalla laivalla halusi matkustaa. Minä ja silloinen läheinen ystäväni Villiam Möttönen päätimme tehdä yrityksen, saatuamme ensin kotiväeltä suostumuksen matkaamme.

Linnunpyynnin aika oli ohi, mutta lintuja oli kuitenkin saatavissa, muutama kymmenen teertä ja metsoja, joten arvelimme, jotta jospa ne jotenkin kestäisivät nuo muutamat vuorokaudet. Tuumasta toimeen, olihan tuo jännittävääkin, kun sanomalehdissä mainittiin torihinnoissa teeren hintana olevan 1,50 mk kappale ja metson aina 3 markkaan. Ostaessa ei ilman lämpimyyden vuoksi tarvinnut maksaa teerestä 50 penniä, eikä metsosta markkaa enempää. Linnut ladottiin olkien ja kannakkeiden varaan pärekoreihin, ja matkavarusteet olivat valmiit.

Jyväskylään mentiin hevosella ja sinne päästyä iltamyöhällä laivaan yöksi, sillä laiva lähti aamulla klo 2-3 korvissa. "Jämsä" laivan kansihytissä nukuimme vähäsen, eihän ensi matkalla oikeastaan joutunut paljoa lepäilemään, olihan katseltava maailmaan kun kerran siihen tilaisuus oli. Matka oli hupainen, uusia tuttavuuksia syntyi, matkustajia laivalla oli paljon, sillä halpa hinta pani ihmiset liikkeelle.

Suuren Päijänteen halki höyrylaivalla porhaltaminen, se oli jotakin meistä salon pojista, sitäkin enemmän, kun kerrottiin, että saavumme Lahteen kello 2-3 seudussa ja tulemme näkemään Vääksyn kanavan ja vielä ihmeellisemmän Vesijärven sataman. Se alkoikin jo kaukaa näkyä, nähtiin myös veturin savut ja kuultiin vislaukset ym. Siinä kerrakseen uutta.

Satamaan päästyä oli tulijoita vastassa ehkä noin 60-vuotias vakavan, arvokkaan ja hyvinvoivan näköinen isäntämies, joka näytti laivan kapteenin kanssa käyvän keskustelua matkan onnistumisesta, matkustajien paljoudesta ym. Tulin pian tietämään, että se oli Severus Konkola vanhempi, tämän huvimatkan toimeenpanija ja laivan omistaja, sen ajan suurliikemies. Huomioni kiintyi, sillä hänestä oli kuullut yhtä ja toista kerrottavan. Molempien laivojen saavuttua oli jonkun puolen tunnin päästä ylimääräinen juna kolmannen luokan vaunuineen valmis viemään meidät sinä iltana vielä Helsinkiin…

Oli miten oli, me olimme nyt Helsingin hotellissa, kaasuvalot katossa, mitä kovin ihmettelimme, eihän kotipuolessa ollut tällaista ja mikä kummempi, rautasängyt ja niissä vieteripatjat. Muutenkin näytti homma maalaispojasta liian hienolta, eikä se meininki tahtonut kotoisalta tuntua…

Seuraavana päivänä oli lähdettävä lintukauppoja tekemään sillä tavarat eivät kestäneet viivytystä. Raahasimme linnut kauppatorille, ostajia ilmestyi kyllin, ja tavaramme oli vähässä ajassa loppuun myyty, lukuunottamatta yhtä suurta ukko mehtoa. Se oli ruvennut pahoin voimaan ja haiskahti jo voimakkaasti helsinkiläisten nokkaan…

Niin oli ensimmäinen kauppamatka Helsinkiin kaupalliselta puolelta katsottuna jotenkin toiveiden mukaan suoritettu. Nyt alkoi matkan toinen puoli, katsella kaupunkia ja sen ihmeitä…
Seuraavana päivänä oli määrä lähteä takaisin, matka kului ilman enempiä ihmeitä… Näin oli ensimmäinen Helsingin matka suoritettu ilman suurempia pettymyksiä minnekään päin. Seuraava talvi kului tavallisissa kotiaskareissa, mutta mielikuvituksissani jo valmistelin vastaisia yrityksiä."

Teksti on lyhennelmä Oskar Heikki Peuran (7.3.1870 - 26.11.1937) muistelmakäsikirjoituksesta. Teksti on julkaistu Kotiseudun Joulu 1976 -lehdessä.

 


 edellinen | seuraava | huviksi ja hyödyksi