edellinen | seuraava | huviksi ja hyödyksi



Jyväskylän ensimmäisiä autoja. Takana Anton Lahtinen, edessä Heikki Väistö, August Lahtinen. Keski-Suomen museon kuva-arkisto.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 


K u   a u t o m a p i i l    e n s
k e r r a n    k ä y   P u t k i l a h e s s a




"Nythän noita automapiilijä mänee tästäki yhtenään eestakasi, mut muistam minä senki kun se enskerran teällä nähtii. Em minä tiijä kuka sen tievom meillel liet tuonu mut kovalla tohinalla sitä voam meiltäkil lähettiiv vaikkol koree ilima ja paras heinaika…

Mahottoman paljon sinne olkij jo karttunuk kansoa, Mistä liek kaikki tievonki soannu. Moantiem penkat Koulummäistä Uotilam puotii ast olj miehijä kertaassaa. Akat olivat kerääntynny Uotilam pihaa ihan salamer rannalle ja mossit oli siellä kans, mut isommat kollit ol männym meijärim puoleiseller rannalle keikkumaa. Kaikki puhuvat voa automapiilistä. Kukoa ei sitä ollun nähnym mut puhuttava olj kuullu jokaine. Myö kakaratkoa ei uskallettu keikkuvakkoa voan kuuveltiim mitä aikaihmiset juttusvat. Harju Matti se miestem puolella paras ol rohventieroamaa, mut kovast soitti suutaam Masaliinki joka meinas että ne semmoset vehkeet ku automapiilit ja ilimalaivat on ihte peäperkeleej ja pelsepuupi laitoksija.

Kylhän sit iestämistä(väittelemistä) os äijillä piisannu vaekka kuinka kauvam mut kul Luhangasta päim moantieltä alako kuuluva aika ryminä ja räminä ni iestämine taukos kun naulaaj ja kaikkijem peä keänty sinnepäim mistä eän kuulu. Eikä siinä pitkeä aikoa tarvinnuv vahatakkoa kun se automapiil alako koulumäem peältä näkyvä. Kansa koatu moantiem kahem puolen kuh harava eestä heinä, kaikki mänvät ojan yltem mut aremmat hyppäs aijan taha eikä akoltakoa ees eäntä peässym mut kum minum muoriltan hiljoa: "Herraj Jessus siunakkoo!"

Ku automapiil tul sillan kohallen ni äijät kahto silimät napillaaj ja akkoje ol syvän syrjällää että kesteäkö silta. Kesthän se, vaikka kyl se pahast taipu ja lankut louskahtel kun se ol sillä kohalla, mut yltes se peäs.

Kum miehet ol tarkastannu olvatko sillan niskaset männeet poikkijomee, nii lähettiil lontimaa kukin kotijaa. Minult ol housum persuus männyh halak sillon ku automapiil tul ja minä säikähyksissä hyppäsi aija ylte. Tais ollav vielä takapuolessaki pitkä noarmu.

Kuluk siinä vielä sinäin kesänä monta kertoa automapiilijä ja sitä tehen voa ain ahkerampaa, muttei niistä olem mikeäj jeännym minum mieleen nin kun se ensimmäine."

Lauri Alin s.1908 Korpilahti.
Lyhennelmä Suomen kansan murrekirjasta, s. 199-201.

 edellinen | seuraava | huviksi ja hyödyksi