- Keskisuomalaisen kuvataide-elämän alku 1950-luvulle saakka

1800-luvun puolivälistä aina 1950-luvulle Hämeen takamaat, nykyinen Keski-Suomi, on tarjonnut yli puolelle sadalle suomalaiselle kuvataiteilijalle kiinnostavia aiheita. Ennen valokuvauskoneen yleistymistä Keski-Suomeen tultiin ikuistamaan maisemia, ehkä maalaamaan myös tilausmuotokuvia.

1880-luvulta lähtien kuvauskohteena oli idealisoitu alkuperäinen kansa, joka eli turmeltumattomien erämaiden keskellä. Kaikki ns. alkuperäinen suomalainen kuten vanhat rakennusmuodot, uunit, kiukaat, puuesineet ja rahvaan elämäntapa kiinnostivat taiteilijoita. Yksinkertaisine elämäntapoineen tavallinen kansanihminen edusti monille taiteilijoille menneisyyden jäännettä, johon pelätty degeneraatio eli rappeutuminen ei ollut vielä iskenyt.

Keski-Suomen oma kuvataide-elämä virisi pienin askelin aluksi Jyväskylän koulujen ja kansakoulunopettajia valmistavan seminaarin myötä 1800-luvun lopulla. Ensimmäinen keskisuomalaissyntyinen ja paikkakunnalla elämäntyönsä tehnyt kuvataiteilija oli Toivakassa syntynyt Jonas Heiska (1873 - 1937). Hän asettui Jyväskylään vuonna 1910. Samoihin aikoihin alkoi alueen taide-elämä järjestäytyä.



Jyväskylä - Keski-Suomen keskus ja Suomen Ateena, taiteen ja tieteen kehto

Suomessa Jyväskylä tunnetaan Suomen Ateenana, suomalaisen sivistyksen ja koulutuksen kehona. Kuitenkin kaupungin kulttuurielämä, muiden suomalaisten sisämaan pikkukaupunkien tapaan, lähti kasvuun aikoinaan lähes tyhjästä. Vuonna 1837 kauppapaikaksi pohjoiselle Päijänteelle perustettu kaupunki loi identiteettiään 1850-luvulta lähtien ennen muuta suomenkielisten koulujen kaupunkina.

Jyväskylään liitetty nimitys Suomen Ateena sai alkunsa Suomen kielen uudissanoista. Suomen Ateena nimityksessä on kyse kielipelistä. Suomen kieli oli vielä 1800-luvun alussa etenkin korkeakulttuurin sanaston osalta puutteellista. Sivistyneistö Suomessa puhui ruotsia. Heille taide oli konst ja tiede vetenskap. Sanoille tarvittiin suomenkieliset vastineet.

Erland Stenbergin veistos Keski-Suomen piirilääkäri Wolmar Schildtistä Taiteen ja tieteen uudissanat suomen kieleen keksi keskisuomalainen piirilääkäri ja sanaseppo Wolmar Styrbjörn Schildt (1810 - 1893). Tarinan mukaan myös suomen kielen uudissanoista kiinnostunut Schildtin kollega, lääkäri ja Kalevalan kerääjä Elias Lönnrot (1802 - 1884) kutsui erään kerran kirjeessään Schildtin kotikaupunkia Suomen Ateenaksi, tieteen ja taiteen kehdoksi. Myytti Jyväskylästä Suomen Ateenana oli syntynyt.

1800-luvun lopulla Keski-Suomessa ei asunut päätoimisia kuvataiteilijoita. Alueen kuvataide-elämä järjestäytyi vuonna 1910, jolloin perustettiin Keski-Suomen Taideseura. Sen toiminta hiipui 1920-luvulle tultaessa. Uudelleen se virisi vasta sodan jälkeen vuonna 1945, jolloin Keski-Suomi sai Jyväskylän Taiteilijaseuran, eri taiteenalojen yhteisen yhdistyksen ja koko alueen kattavan kulttuurijärjestön. Myöhemmin 1950-luvun lopulla Jyväskylän Taiteilijaseurasta tuli kuvataiteilijoiden oma yhdistys.

KUVA: Jyväskylän seminaarista kansakoulunopettajaksi ja myöhemmin kuvanveistäjäksi valmistuneen Erland Stenbergin veistos Keski-Suomen piirilääkäri Wolmar Schildtistä. Schildt oli mm. Suomen Kirjallisuuden seuran perustajajäsen ja Suomen Taideyhdistyksen jäsen. Kirjoituksissaan hän käytti suomenkielistä nimimerkkiä Wolmari Kilpinen. Ks. Erland Stenberg, Piirilääkäri W. S. Schildt-Kilpinen, 1885, kipsi, Jyväskylän yliopiston taidekokoelmat.



Haaveena Keski-Suomen "Taidetemppeli"

Jo ennen Keski-Suomen Taideseuraa vuonna 1910, lähinnä seminaarin piirissä oli keskusteltu paljon taidekokoelmasta ja sen tärkeydestä.1900-luvun alussa arkkitehti, Jyväskylän seminaarin käsityön, piirustuksen ja maantiedon lehtori Yrjö Blomstedt (1871 - 1912) esitti, että kaupunkiin olisi saatava oma taidekokoelma. Hänen perustelunsa olivat sekä sivistykselliset että pedagogiset, sillä hän uskoi taiteen jalostavan ihmistä.

Taidenäyttelytilojen puute oli niinikään ongelma Keski-Suomessa, etenkin Jyväskylässä. Tiettävästi kaupungin ensimmäinen taidenäyttely pidettiin ennen joulua 1867 silloisessa seminaarin voimistelusalissa. Näytteillä oli seminaarin entisen oppilaan, sittemmin kuvataidetta opiskelemaan lähteneen S. A. Keinäsen teoksia. Vastaavasti esimerkiksi Jämsän ensimmäinen taidenäyttely oli kesällä 1891, jolloin Fredrik ja Nina Ahlstedt esittelivät taidettaan Korpilahden kansakoululla.

Akseli Gallen-Kallelan  taiteen näyttely Jyväskylässä 1880-luvulla vaikuttanut kuvanveistäjä Erland Stenberg (1838 - 1896, Kalliokivi) oli S. A. Keinäsen tavoin Jyväskylän seminaarin kasvatti. Erään tiedon mukaan hän teki vuonna 1882 muotokuvan Jyväskylän seminaarin ensimmäisestä johtajasta, Suomen kansakoululaitoksen isästä Uno Cygnaeuksesta (1810 - 1888). Cygnaeus oli aiheena myös Jyväskylän kaupungin ensimmäisessä, vuonna 1900 pystytetyssä julkisessa veistoksessa, Ranskassa tuolloin asuneen Ville Vallgrenin (1855 - 1940) Uno Cygnaeus -patsaassa.

Keski-Suomessa ja Jyväskylässä järjestettiin vuodesta 1907 lähtien Suomen Taiteilijaseuran kiertonäyttelyitä mm. Kunnallistalon (kaupungintalo) juhlasalissa. Merkityksellinen oli myös samana vuonna pidetty laaja Akseli Gallen-Kallelan taiteen näyttely seminaarin veistosalissa eli Blomstedtin itsensä suunnittelemassa jugend-tyylisessä Villa Ranassa.

Keski-Suomen Taidetemppeli Keski-Suomen Taideseura järjesti 1910-luvulla näyttelyitä Kunnallistalolla ja kirjastossa. Seuralla oli kunnallistalon toisessa kerroksessa myös oma Taidepirtti, jossa paikalliset taiteilijat kuten Antti Halonen (1870 - 1945), Carl Bengts (1876 - 1934) ja Jonas Heiska tapasivat, työskentelivät, pitivät kokouksia ja näyttelyitä.

Ajatus Keski-Suomen omasta taidemuseosta syntyi vuonna 1916. Bengts ja Heiska kehittelivät yhdessä pääkaupungissa vireillä olleen Kalevala-talohankkeen innoittamana ajatusta Jyväskylän Harjun rinteeseen rakennettavasta Keski-Suomen Taidetemppelistä. Sen tarkoitus oli tarjota tiloja kuvataide-näyttelyille ja musiikkiesityksille. Hanke jäi siinä vaiheessa vain unelmaksi. Tosin vuosikymmeniä myöhemmin idea heräsi uudelleen henkiin Jyväskylän musiikki- ja taidekeskushankkeena.

KUVA:
Akseli Gallen-Kallelalla oli näyttely vuonna 1907 Jyväskylän seminaarin piirustus- ja veistosalirakennuksessa. Esillä oli mm. taiteilijan keskeistä Kalevala-aiheita tuotantoa.
Carl Bengtsin piirros Keski-Suomen Taidetemppelistä, jota ehdotettiin rakennettavaksi Jyväskylän Harjulle vuonna 1916. Piirros on julkaistu Keski-Suomi -lehdessä.




Sisäsuomalaisen erämaan ja kansan kuvaajia

1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun suomalaista kuvataide-elämää siivitti suomalaisuusliike. 1800-luvun puolivälistä lähtien taiteilijoiden keskeinen aihepiiri oli suomalainen maisema ja kansa. Ennen 1890-luvun Karjala-innostusta, mutta myös sen jälkeen Axel Gallénille suomalaisuuden juuret löytyivät pohjoisen Hämeen erämaista, lähinnä kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergin (1804 - 1877) Saarijärveltä sekä muualta suomenkielisestä keskisestä Suomesta. Gallénille Keski-Suomen metsäiset, kalaisat ja riistasta rikkaat erämaat eivät koskaan olleet Karjalan korvike. Hänelle Keski-Suomi edusti aitoa, alkuperäistä ja idealistista unelmaa siveästä, puhtaasta ja turmeltumattomasta suomalaisuudesta.

Jo ennen Gallénin 1880-luvun Korpilahden ja Keuruun ja myöhemmin 1900-luvun alussa Multian, Saarijärven, Suolahden ja Konginkankaan matkoja olivat Keski-Suomea kuvanneet ainakin Johan Knutson, Magnus von Wright ja Pehr Adolf Kruskopf. Heidän tehtävänä oli piirroksin ja grafiikan vedoksin kertoa suurelle yleisölle pohjoisen Hämeen merkityksellisistä kulttuurihistoriallisista kohteista ja maisemista.

Seudun maisemia ja kansaa kuvasivat saksalaisen taiteen ja düsseldorfilaisen koulukunnan, romanttisen realismin hengessä myös mm. Fredrik Ahlstedt ja Nina Ahlstedt, Thorsten Waenerberg sekä S. A. Keinänen.

Gallénin merkitys Keski-Suomen ja keskisuomalaisuuden löytäjänä oli hyvin merkityksellinen ja kauaskantoinen. Hänen jälkeensä monet suomalaiset kuvataiteilijat hakeutuivat kesäisin työskentelemään suomenkieliselle seuduille Korpilahdelle, Keuruulle, Saarijärven tai Viitasaarelle.

Gallénin ohella muita Keski-Suomessa lyhyitä jaksoja työskennelleitä, ns. kultakauden maalareita olivat Eero Järnefelt, Wilho Sjöström, Magnus Enckell, Väinö Hämäläinen, Pekka Halonen, Juho Rissanen sekä ruotsalainen kreivi Louis Sparre. Aikakauden naistaiteilijoista keskisuomalaisaiheita maalasivat Amélie Lundahl ja Elin Danielson.



Heräävän modernismin taiteilijasukupolvi

1910-luvun puolivälissä helsinkiläinen taidekauppias Ivar Hörhammer (1884 - 1953) ohjasi pääkaupunkiseudulla eläneitä ja pula-aikana ruuan niukkuudesta kärsineitä taiteilijoita Korpilahdelle kauniin luonnon ja ruokapatojen äärelle. Hörhammerin taiteilijoiden keskuspaikka oli Hyrkkölä ympäristöineen. Siellä työskentelivät mm. Uuno Alanko, Yrjö Ollila, Lyyli Ollila, Eero Järnefelt, Hugo Simberg, Ilmari Soikkanen, Per Åke Lauren, Werner Åström ja Eva Gylden.

Pohjoisen ja eteläisen Keski-Suomen maisemissa maalasivat 1900-luvun alkuvuosikymmeninä mm. Yrjö Paananen, Juho Mäkelä, Marcus Collin, Kalle Löytänä, Kalle Carlstedt, Eemu Myntti, Carl Bengts, William Lönnberg, Jalmari Ruokokoski ja Reino Viirilä.

Jyväskylän Kuvaamataiteellinen Kerho aloitti kesäkurssit Korpilahden Putkilahdessa vuonna 1948. Opettajina siellä toimivat mm. Tauno Sarmaja, Unto Koistinen ja Allan Salo. Kurssien aikana Putkilahdessa vieraili myös muita suomalaisia kuvataiteilijoita esimerkiksi Aimo Kanerva ja Erik Granfelt.



Kasvava Keski-Suomen oma taiteilijakunta

Jämsässä asunut Urho Lehtinen (1887 - 1982) muutti Jyväskylään vuonna 1920. Samalla vuosikymmenellä kaupungissa työskenteli myös Uuraisilla syntynyt kuvanveistäjä Osakari Raja-Aho (1899 - 1932). Valtakunnallisesti tunnetuin keskisuomalainen taiteilija oli Saarijärven Pajupurolle taideopintojensa jälkeen palannut Hannes Autere (1888 - 1967). Muita 1920- ja 1930-lukujen keskisuomalaisia taiteilijanimiä ovat mm. Korpilahdella syntynyt Felix Ojanen (1898 - 1970) ja jyväskyläläinen Matti Särkkä (1908 - 1995).

Monet Keski-Suomessa syntyneet ja nuoruutensa eläneet kuvataiteilijat palasivat työskentelemään entiselle kotiseuduilleen. Korpilahtelaisen Alvar Cawénin (1886 - 1935) koti Mutasen pappila oli hänen kotinsa vuoteen 1910 asti. Taiteilija palasi Korpilahdelle myös myöhemmin. Jyväskylän Taulumäen kasvatti Yrjö Saarinen (1899 - 1958) asui Jyväskylässä vuoteen 1929 saakka. Myös hän palasi tapaamaan tuttaviaan ja työskentelemään Keski-Suomeen lähes vuosittain. Keuruulaissyntyiset Lauri Santtu (1902 - 1986, vuoteen 1939 Järvinen) ja Onni Oja (s. 1909) toimivat niinikään elämänsä aikana useaan eri otteeseen Keski-Suomessa.

Keski-Suomessa haaveiltiin pitkään taidekoulutuksesta. Jyväskylällä on 1800-luvun lopulta lähtevä perinne taiteeseen liittyvien kesäkurssien järjestämisessä. 1900-luvun alussa kaupungissa pidettiin muutamana vuotena laaja piirustuksen opetuksen kesätapahtuma. Myös 1930-luvulla ennen sotia Jyväskylän Korkeakoulussa opiskellut Tapani Lemminkäinen (1912 - 1971), josta itsestään tuli myöhemmin kuvataiteilija, piti erillistä taidekerhoa. Myös sodan jälkeen aloittanut Jyväskylän Taiteilijaseura piti omille jäsenilleen 1940-luvulla vapaamuotoisia maalausleirejä Korpilahden Tähtiniemessä.

Keskisuomalaiselle taide-elämälle merkitykselliset olivat alunperin Jyväskylän Kuvaamalaiteellisen Kerhon järjestämät kesäkurssit Korpilahden Putkilahdessa ja myöhemmin kirkonkylässä. Ne kasvattivat Keski-Suomeen kokonaan uuden taiteilijapolven, joka yhdisti kansallisen perinteen modernistisiin taidepyrkimyksiin. Jyväskylän Kuvaamataiteellinen Kerho järjesti taideopetusta myös ympärivuotisesti aina 1940-luvun lopulta 1960-luvun alkuun, jolloin koulutusorganisaatio sulautui Jyväskylän Taiteilijaseuraan.



< PALUU EDELLISELLE SIVULLE



< pääsivu | lähteet | aakkosellinen luettelo taiteilijoista | tekijät | linkit   

© Finnica 2003