<< PÄÄSIVU       Keski-Suomen kulttuurihistorian ääriviivat:     Vasemmistolaisen ja kristillisen sivistystoiminnan nousu ja ammatillisen kulttuurin liikkeelle lähtö <<   6 / 6    >> Lähdekirjallisuus   


Yhteiskunta ryhtyy suunnittelemaan ja rahoittamaan kulttuuritointa ja viihdekulttuuri etenee


Kaupunginteatteri muuttaa. Kuva: Kaupunginteatterin arkisto

Kaupunginteatterin henkilökunta muutti kulkueena uuteen teatteritaloon Vapaudenkadulle vuonna 1982. Kaupunginteatterin arkisto.


1970-1980-luvulla yhteiskunta alkoi panostaa kulttuuriin ja sivistykseen. Kulttuuria ryhdyttiin 1960-luvun lopulta lähtien demokratisoimaan ja suunnittelemaan länsieurooppalaisin esimerkein, mikä johti kulttuuritoimen hallinnolliseen uudistamiseen. Tässä yliopiston yhteiskuntapolitiikan laitos oli merkittävänä ja aloitteellisena vaikuttajana. Hanketta veti eteenpäin Keski-Suomen taidetoimikunta, jonka esimerkkiä noudattaen Jyväskylään, Karstulaan, Multialle ja Saarijärvelle perustettiin omat taidetoimikuntansa. Niiden kautta Jyväskylän Taideseura ja Keski-Suomen kirjailijat ry saivat äänensä kuuluviin. 1970-luvun kuluessa muutamiin kuntiin perustettiin vakinaiset kulttuurisihteerin virat ja kulttuurilautakunnat (Jyväskylän maalaiskunta ja Saarijärvi 1975, Jyväskylä ja Äänekoski 1977), 1980-luvulla kulttuurisihteereitä oli jo useimmissa keskisuomalaissa kunnissa, toisissa tosin yhdistelmäviroissa. Monin paikoin, etenkin Jyväskylässä, julkinen sektori tuli mukaan perinteisesti kannatusyhdistysten varassa toimineisiin yksikköihin, Jyväskylän työväenteatterista tuli kunnallinen kaupunginteatteri 1960, ja konservatorio laajeni 1983 kuntayhtymän ylläpitämäksi oppilaitokseksi. Kunnat ottivat yhä suuremman vastuun myös museoiden toiminnasta.


Uusia kansalaisopistoja syntyi edelleen, ja 1980-luvulla niissä opiskelleiden määrä ylitti 40.000 rajan. Kansalaisopistoissa ja työväenopistoissa yhteiskunnallisen opiskelun sijasta kielten harjoittelu sekä musiikki- ja kuvataidepiirit nousivat keskeisimpään asemaan joidenkin kansanopistojen ryhtyessä ammatilliseen opetukseen. Kirjastoautot lähtivät kiertämään kyliä ja vapauttivat voimavaroja kirjastotoimen kehittämiseen. Jo 1950-luvulla paikallisten keskuskirjastojen toimintaedellytykset olivat kohentuneet, kun kuntiin rakennettiin uusia kunnallistaloja. Kirjastoauton saapuminen maanteille merkitsi tosin sivukirjastoja lakkauttamista, mutta samalla kirjamäärien huikeaa kasvua ja vakinaisten kirjastonhoitajien virkojen perustamista.


Pianotaiteilija Dimitry Hintze, 1970. Keski-Suomen museoSuunnitelmallinen kulttuuripolitiikka avasi mahdollisuuden yhä useammalle taiteilijalle, mitä osoittaa toisaalta uusien taiteilijaseurojen syntyminen Keuruulle 1966, Joutsaan 1983 ja Muurame 1985 sekä uusien taiteilijoiden astuminen kansalliseen ja jopa Alvar Aallon tavoin kansainväliseen eturiviin. Koulutuksen kehittymisen lisäksi läänintaiteilija- ja apurahajärjestelmät lisäsivät mahdollisuuksia päätyä päätoimisen taiteilijan uralle. Säveltaiteen edustajina on mainittava muiden muassa Ahti Karjalainen, Aatto Sonninen, Dimitri Hintze ja Pekka Kostiainen. Kuvataiteissa Kain Tapper oli uuden ajan tulkki, muita mainittavia ajan taiteilijoita ovat taidemaalari ja kuvanveistäjä Mikko Asunta, kuvanveistäjä Veikko Hirvimäki, taidemaalarit Onni Kosonen, Kimmo Jylhä, Matti Waskilampi, Jaakko Valo, Erkki Santanen ja Juhani Petäjäniemi, muotoilija Markku Asunta, graafikot Frans Toikkanen, Vappu Heiska, Marjatta Nuoreva, Riitta Uusitalo, Jyrki Markkanen ja Kirsi Neuvonen. Elokuvan puolella keskisuomalaisia edustivat Pirjo Honkasalo ja Mikko Niskanen. Jälkimmäinen jopa tulkitsi elämänmenon muutosta, mikä oli ajan kirjallisuuden keskeisimpiä aiheita. Ville Repo Gummeruksen kirjallisena johtajana kokosi 1960-luvulla keskisuomalaisen piirin, johon kuuluivat muun muassa Ilmari Eskola, Leo Kalervo, Niilo Lauttamus, Keijo Siekkinen, Martti Pöyhönen, Marko Tapio, Irja Virtanen, Heikki Jylhä ja Kyösti Sorjonen, sittemmin tunnustettujen kirjailijoiden joukkoon ovat astuneet muun muassa Hannele Huovi, Johanna Jokipaltio, Pirjo Hassinen, Harri Tapper ja Timo Parvela.

Pianotaiteilija Dimitry Hintze vuonna 1970. Keski-Suomen museo



Kulttuurilla oli huomattava kysyntä, mitä heijasteli erityisesti Jyväskylän kesä. Kulttuuripäivät ry:n järjestämä tapahtuma kasvoi 1960-luvulla liian suureksi ja kiinnostavaksi, sillä enimmillään kävijöitä oli yli 50.000. Siellä näyttäytyivät niin kansainväliset kuuluisuudet - tiedemiehet, poliitikot ja taiteilijat - kuin kotimaiset keskustelijat ja partaradikaalit. Kulttuuriradikaalien sijasta 1960-luvun lopun kulttuuripäivillä näkyvimmän aseman valloittivat äärivasemmistolaiset, mikä johti Jyväskylän kesän muuttumiseksi jälleen enimmäkseen kulttuuritapahtumaksi ja työväenkulttuuriviikkojen eli Jyväskylän Talven perustamiseen. Vanha kotiseutujuhlien perinne jatkui ja laajeni toisaalta kyläjuhliksi saakka ja toisaalta ohjelmistossa keskityttiin erilaisiin teemoihin, elokuvaan (Viitasaari, Saarijärvi), teatteriin (Saarijärvi, Äänekoski), kirjallisuuteen (Jyväskylä), kuvataiteisiin (Jyväskylä, Jämsä), arkkitehtuuriin (Jyväskylä), musiikkiin (Jämsä, Keuruu, Viitasaari, Pihtipudas, Kivijärvi, Äänekoski, Petäjävesi, Laukaa), urheiluun (Karstula), talonpoikaiskulttuuriin (Joutsa), lastenkulttuuriin (Äänekoski) ja 1990-luvulla erilaiset projektiluontoiset kulttuuritapahtumat löivät läpi.


Tanssit Kuikan lavalla. Kuva: Jorma Pärssinen, Sanomalehti Keskisuomalaisen arkistoVapaa-ajan kulttuuri muuttui siinä missä korkeakulttuuri. Tanssilavakulttuuri valtasi Keski-Suomen. Niin nuorisoseurat, urheiluseurat kuin työväenyhdistykset ylläpitivät suurempia tanssilavoja, joihin tavattiin matkata pitempääkin. Ravintolakulttuurin uudistumisen myötä 1970-luvulla tanssilavat kuihtuivat ja ihmiset kävivät kernaammin tanssiravintoloissa. 1980-luvulta lähtien palattiin lavoille ja nuoriso valtasi ravintolat. Tanssiorkestereita perustettiin, ne ammattimaistuivat ja niiden rinnalle syntyivät myös 1960-luvulla ensimmäiset nuorisokulttuuria edustaneet rautalankayhtyeet.


Kesäistä tunnelmaa Kuikan tanssilavalla vuonna 1999. Kuva: Jorma Pärssinen, Sanomalehti Keskisuomalaisen arkisto.

 



Artikkelin lähdekirjallisuus




























Taiteilijaseuran montussa. Kuva: Keski-Suomen museo

Kuva Jyväskylän taiteilijaseuran "montusta" 1960-luvulta. Keski-Suomen museo






























Jyväskylän kesän muusikkoja vuodelta 1966. Keski-Suomen museo

Jyväskylän kesän muusikkoja vuodelta 1966: Aleg Kagan, Tateno ja Mark Lubotski. Keski-Suomen museo.