Jyväskylän Amatööriorkesteri vuonna 1916. Keski-Suomen museo

Nuoriso muutti 1920-1930-luvulla kulttuuria maaseutua myöten. Amerikkalainen massakulttuuri, elokuvat, levyt ja tanssi löivät läpi. Radiolla ja liikenneyhteyksien paranemisella oli tässä keskeinen merkityksensä, sillä syrjäistenkin seutujen nuoret kuulivat radiosta uusista asioista ja pääsivät käy-mään pitäjien ja maakunnan keskuksissa tutustumassa uutuuksiin. Sinne tänne perustettiin viihde-musiikkiin erikoistuneita jazz- ja tanssiorkestereita. Niiden rinnalla oli Jyväskylässä kamarimusiikkiin erikoistuneita orkestereita, 1916 perustettu Jyväskylän amatööriorkesteri, lyseon orkesteri ja Työväen orkesteri.

Kaunokirjallisuus tavoitti maaseudun juuri 1920-1930-luvulla; enimmäkseen kirjoja ostettiin ja lainattiin tuttavilta. Kirjastotointa valtio yritti edistää valtionapujärjestelmän ja kirjastolain turvin, mutta suurin osa Keski-Suomen kunnista ei silti kyennyt perustamaan lainmukaista kirjastoa ennen 1940-lukua. Kunnan kantakirjasto oli useimmiten kirkonkylän kansakoulun tai kunnallistalon yhteydessä ja kussakin kansakoulussa oli oma pieni piirikirjastonsa, joihin syrjäisemmiltä seuduiltakin pääsi helposti käymään. Kaunokirjallisuuden nousun perässä teatteri levisi nopeasti. 1920-luvulla Jyväskylän Työväen Teatterin tapaan kaikkialle maakuntaa perustettiin työväennäyttämöitä, mikä johti ajanoloon siihen, että Jyväskylän teatterille annettiin maakuntateatterin asema.

Kaunokirjallisuuden arvostuksen ja lukijakunnan kasvu merkitsi sitäkin, että keskisuomalaiset saivat 1920-1930-luvulla omat maisemakuvaajansa Einari Vuorelasta ja Martti Korpilahdesta, jonka tuottama maakuntarunous palveli myös aattellis-poliittisia päämääriä. Samoja päämääriä edistivät suuret juhlat eli maakuntapäivät, joiden järjestämisessä keskisuomalainen kulttuuri- ja valistusväki, osuustoiminta-, maatalous-, nuorisoseura- ja raittiusväki tekivät yhteistyötä. Niiden rinnalle syntyi joukko paikallisia kulttuuririentoja, joista ensimmäisenä vuonna 1922 alettiin viettää Vanhan Korpilahden kotiseutujuhlia.

Sivistys edistyi sotien välisenä aikana, kun Keski-Suomen opiston rinnalle perustettiin pienehkö Jämsän opisto. Nämä tyydyttivät maaseudun lisääntyvää tiedollista ja taidollista tarvetta ja niiden opiskelijoista lähes jokainen oli kotoisin maaseudulta. Kaupunkilaisten vastaavia tarpeita varten avattiin Jyväskylän kansalaisopisto vuonna 1933 ja seuraavana vuonna Jyväskylä sai kasvatusopillisen korkeakoulunsa. Kasvatusopillisen korkeakoulun perustaminen, sen opetukselliset ja tutkimukselliset tavoitteet kohensivat myös kesäyliopiston opetuksen tasoa.

Kuvataiteissa ei juuri tapahtunut, sillä esimerkiksi paikalliset kasvatit - kuten taidemaalarit Yrjö Saarinen ja Alvar Cawén - tekivät uransa muualla kuin Jyväskylässä, tosin Saarinen vietti kesiään synnyinkaupungissa. Täkäläisistä taiteilijoista on mainittava toivakkalais-jyväskyläläinen Joonas Heiska, Jyväskylään muuttanut Carl Bengts ja saarijärveläinen Hannes Autere, joka oli esikuvana monelle nuoremmalle taiteilijalle (Aune Herala, Yrjö Hakala, Veikko Hytönen). Heistä ensin mai-nittu liittyi ajan kirjallisuudelle tunnusomaiseen maisemakuvaukseen siten, että hänen töissään keskisuomalainen ympäristö ja kansatieteellinen ote olivat tärkeässä asemassa. Sen sijaan arkkitehtuurissa uudet linjat levisivät koko maakuntaan, kun julkisia rakennuksia ja etenkin liiketaloja toteutettiin funktionalismin hengessä.

Alvar Cawen maalaa Korpilahdella kalastaja Matti Onkista, Kursu-Mattia, 1900-l. alussa. Keski-Suomen museo