Jyväskylä oli Keski-Suomen keskus, maakunnan ainoa kaupunki ja sitä pidettiin yleisesti myös suomalaisen sivistyksen pesänä, etenkin seminaarin ja alkeisopiston perustamisen jälkeen. Ajan kulttuuririennoille tunnusomainen maakunnallinen suurmieskin löydettiin ja seminaarissa pidettiin vuonna 1878 Porthan-juhla. Monen toivomaa yliopistoa tänne ei saatu, mutta 1910-luvun alussa yliopistoyritykset poikivat seminaarin ja Suomen tiedeakatemian yhteistyönä kesäyliopiston, jonne saatiin luennoitsijoiksi tunnetuimpia Helsingin yliopiston tutkijoita.
Vuonna 1863 perustettu Jyväskylän seminaari kuvattuna Harjulta 1890-luvulla. Keski-Suomen museo.


Piirilääkäri Wolmar Schildt yritti tarmokkaasti nostaa Jyväskylän suomalaisen kulttuurin keskukseksi, mutta joutui 1840-luvun lopulla toteamaan, etteivät täkäläiset olleet kiinnostuneita suomalaisesta kirjallisuudesta - tokkopa olivat kiinnostuneita mistään kirjallisuudesta. Aluksi suomalaisuus ja siihen liittyneet kulttuuritapahtumat etenivätkin hitaasti, mutta kohdakkoin 1880-luvulle tultaessa keskisuomalainen sivistyneistö, papisto ja virkamiehet, joita asui runsaasti Keuruulla, Laukaassa ja Jämsässä sekä jonkin verran Karstulassa ja Viitasaarella, hallitsi suomen niin hyvin, että se saattoi sen äidinkielekseen merkitä. Tässä välissä oli tapahtunut paljon, sillä seminaarin lehtorit ja Schildt eivät antaneet periksi. 1865 perustettiin Jyväskylään samanlainen Suomalaisen kirjallisuuden seura kuin Helsingissä ja Viipurissa oli, ja 1874 pidettiin Kansanvalistusseuran perustamiskokous Jyväskylässä.

Kansanvalitusseura jakoi ja julkaisi kirjallisuutta, perusti lukutupia ja kansankirjastoja sekä opinto-kerhoja. Kansankirjastojen perustamisaalto sijoittui 1890-luvulle, vaikka niitä oli perustettu jo ai-kaisemmin, esimerkiksi Saarijärven, Kuhmoisten ja Keuruun asukkaat olivat saaneet ensimmäisen kirjastonsa jo 1850-luvulla. Kirjoja niissä oli muutamia, enimmilläänkin satoja ja pääasiassa niteet olivat uskonnollisia. Ensimmäiset keskisuomalaiset kustantamot ja kirjakaupatkin (Gummerus, Weilin & Göös) olivat voimakkaasti valistushenkisiä - kulttuuria ei erotettu valistamisesta.

Kansanvalistusseuran piirissä suosittiin erityisesti kuorolaulua, koska katsottiin, että kuoroharrastuksen välityksellä kansa kasvaisi muihinkin taiteellisiin harrastuksiin. Juuri kuorolaulun myötä Jyväskylä nousi suorastaan kulttuurin sädehtiväksi keskukseksi, kun täällä järjestettiin vuosina 1884, 1887 ja 1890 soitto- ja laulujuhlat. Kuorolaulu liitettiin pian myös kansanopistojen ohjelmaan sekä raittiusseurojen toimintaan. Keski-Suomen raittiusseurasta kirjoitettiin suurempien kaupunkien lehdissä kiittävästi. Humalaisen hoilotuksen lisäksi oli tarjottava henkisesti kasvattavaa ja siveellistä laulantaa.

Jyväskylän laulujuhlat Lounaispuistossa vuonna 1899. Keski-Suomen museo

Schildt ja hänen hengenheimolaisena kokoontuivat 1860-luvulta lähtien herrasväen iltamiin tai pelkästään herraseuroihin. Jyväskyläläisissä ravintoloissa tavattiinkin järjestää teatteriesityksiä, konsertteja, musiikki-iltoja ja jopa oopperoita kaiken maailman varietee-esitysten rinnalla aina vuoteen 1883 saakka, jolloin seminaarin juhlasali valmistui. Sittemmin Jyväskylässä järjestettiin tiheään musiikki- ja teatteriesityksiä, Jyväskylään saapui kaukaisia vieraita, kuten Bergbomin suomalainen teatteri ja sen häikäisevä tähti Ida Aalberg. Rautatien valmistuminen lisäsi ulkopaikkakuntalaisten, etenkin tamperelaisten teattereiden vierailuja. Jyväskylän Työväen Teatteri perustettiin 1910 muiden kulttuurikaupunkien esimerkkiä noudattaen. Näytelmät olivat muun muassa Kiljanderia, Canthia, Kiveä, Ibseniä, Tolstoita ja Gogolia. Laajemmalle väestölle oli tarjolla rahvaanomaisempia huvituksia ilvehtijöineen ja kummajaisineen sekä tietenkin suuret WPK:n vuosijuhlat, joita pidettiin koko kaupungin ja ympäristön yhteisenä kulttuuritapahtumana. Näitä mahtavampi tapahtuma oli vuonna 1895 järjestetty yleinen nuorisoseurajuhla, jonne kokoontui tuhansittain nuorisoseuraväkeä. Herraseurojen ja WPK:n piirissä syntyivät myös ensimmäiset ruumiinkulttuuria korostaneet, lähinnä ammuntaan ja voimisteluun keskittyneet seurat.



Jyväskylän seurahuone. Kuva: Keski-Suomen museo

Erilaiset valistushenkiset raittius-, maamies- ja nuorisoseurat sekä raittiusyhdistykset lähtivät useimmiten liikkeelle Jyvässeudulta leviten melko nopeasti kaikkine juhlineen, toimintoineen ja tapoineen koko maakuntaan. Wolmar Schildtin perustama Kansan lehti ajoi ohjelmallisesti takapa-juisen maaseudun valistamista ja sen tavoitteena oli nimenomaan rahvaan henkisen kyvyn edistäminen. Siksi oli jotakuinkin luonnollista, että nimenomaan kaupungin lähiympäristössä pidettiin kansantajuisia luentoja kernaammin kuin kaukana syrjäseuduilla. Maaseudun sivistyksellisiä tarpeita tyydytti paremmin Äänekoskelle vuonna 1894 perustettu Keski-Suomen kansanopisto. Vuonna 1912 opisto muutti Suolahteen.

Keskisuomen kansanopisto. Kuva: Keski-Suomen museo