Seminaari antaa mahdollisuuden opiskella tasa-arvoisesti  Pääosa seminaarin miesoppilaista tuli vähävaraisista maaseutukodeista. Kotitila tai kotiseutu eivät tarjonneet kaikille mahdollisuutta toimeentuloon, siksi lukemisesta innostuneet lahjakkaat nuoret miehet hakeutuivat seminaariin. Suurimmalla osalla oli takanaan vain kansakoulu tai sen lisäksi kiertokoulunopettajan opintoja. Miehille seminaari oli usein sosiaalisen kohoamisen väylä. Monet miesoppilaat suorittivat opintojensa jälkeen lukuisia yliopistollisia arvosanoja humanistisissa ja kasvatustieteellisissä aineissa. Seminaarin miesoppilaista kirjailijoiksi päätyivät mm. Einari Vuorela, Johannes Linnankoski ja Urho Karhumäki. Musiikin puolella ansioituneimpia seminaarilaisia ovat Otto Kotilainen sekä Martti Korpilahti. Kultivoitunutta seminaarikasvatusta Vaikka seminaarin nais- ja miesosasto toimivat erillään, järjestettiin yhteisiäkin juhlia ja retkiä. Erityisesti huparetket lähiseudun maalaistaloihin olivat oppilaiden suosiossa. Opettajat olivat mukana retkillä valvomassa käyttäytymistä.  Opiskelun ohessa vietettiin lukuisia
juhlia ja merkkipäiviä, joiden kautta tulevat opettajat oppivat tapakulttuuria ja ohjelmien järjestelyä. Erityisen merkittäviä olivat seminaarin johtajan kahvikutsut. Yhteisissä juhlissa monet lahjakkaat oppilaat saivat kokemusta musiikkiesitysten säveltäjinä ja sanoittajina sekä näytelmien ja puheiden kirjoittajina. Kaikki nämä taidot olivat tärkeitä myöhemmin opettajan työssä omassa kyläkoulussa. Jyväskylän seminaari on toiminut tehokkaana tapakulttuurin levittäjänä. Seminaarista valmistuneiden opettajien välityksellä joulu- ja koululaulut, koulujuhlaperinne sekä muu juhlakulttuuri (mm. äitienpäivien vietto) siirtyi koko Suomen alueelle.
Jyväskylän seminaari valmisti toimintansa aikana (1863-1937) yhteensä 4500 kansakoulunopettajaa Suomen kouluihin. Opettajat olivat oman kyläkuntansa aktiiveja, joiden toiminnan tuloksena kansakouluista muodostui maaseutumme ensimmäisiä kulttuurikeskuksia. Kuvat ylhäältä alas: Kuva Seminaarin miesasuntolasta. Jyväskylän yliopiston museo Seminaarin johtajilla oli tapana kutsua oppilaita vierailulle kotiinsa. Kahvikutsuilla opittiin samalla seurustelutaitoja. Kuvassa Seminaarin johtaja (1912-25) Nestor Ojala vaimonsa Adan kanssa seminaarin johtajan virka-asunnossa. Jyväskylän yliopiston museo |