<< PÄÄSIVU       Jyväskylän seminaari:    Uno Cygnaeus - Suomen kansakoulun isä  <<    3/5     >>  "Seminaari loistaa kuin Akropolis Ateenassa"




Jyväskylän seminaari perustetaan

Jyväskylän seminaarin opettajakuntaa 1900-luvun alussa. Jyväskylän yliopiston museo.

Kansakouluihin tarvittavien opettajien koulutus järjestettiin ensimmäisenä Jyväskylään, jonne perustettiin suomenkielistä opetusta antava kansakoulunopettajaseminaari vuonna 1863. Seminaarin johtajaksi tuli itseoikeutetusti Uno Cygnaeus. Seminaarin perustamiseen Jyväskylään vaikutti kaupungin keskeinen sijainti. Cygnaeuksen esikuvina olivat keskieurooppalaiset opettajaseminaarit, jotka sijaitsivat samantapaisissa pikkukaupungeissa. Kansakoulujen perustamisen myötä seminaareja ryhdyttiin perustamaan myös Suomen muihin kaupunkeihin, mutta Jyväskylän erikoisasema ensimmäisenä ja juuri Cygnaeuksen ”omana” seminaarina säilyi pitkään.

Jyväskylän seminaarista kehittyi perustamisensa jälkeen nopeasti suomalaisuuden keskus, jossa isänmaalliset ja kristilliset arvot ohjasivat koko oppilaitoksen toimintaa. Opettajan sivistystehtävään suhtauduttiin vakavasti ja se koettiin suurena haasteena ja kutsumuksena.

Suomenmielisyys oli kehittynyt Jyväskylässä jo ennen seminaaria. Siihen olivat vaikuttaneet muutamat suomalaisuutta ja suomenkieltä korostaneet persoonallisuudet.Jyväskylän lyseo 1900-luvun alussa. Keski-Suomen museo Heistä merkittävin oli paikallinen piirilääkäri Wolmar Styrbjörn Schildt (1810-1893), joka oli perustanut kaupunkiin yliopistorahaston suomenkielisen yliopiston perustamista varten. Suomalaisuuden henkeä korostivat myös kaupunkiin perustetut oppikoulut, ensimmäinen suomenkielinen poikalyseo (1858) ja tyttökoulu (1864). Jo 1800-luvun alkupuolelta alkaen Jyväskylän seutu ja koko keskinen Suomi oli muodostunut suomen kieltä opettelevien ylioppilaiden suosituksi kesänviettopaikaksi, koska alueella puhuttua kieltä pidettiin murteista ”puhtaana” suomen kielenä


"Suomen sydämestä valistusta Suomen suvulle"

Jyväskylän seminaarin alkuvuosien toiminta oli monella tavalla uraauurtavaa. Valmista opetusvälineistöä ei ollut saatavilla ja opettajakunta vihkiytyi alusta alkaen uusien suomenkielisten oppikirjojen tekijöiksi. Koska oppikirjoista oli pulaa, joutuivat oppilaat kirjoittamaan ja piirtämään muistiinpanoja.Nestor Ojalan laskuoppi. Jyväskylän yliopiston museon kokoelmat Juuri tämän vuoksi seminaarista käytettiin aluksi puolileikillistä nimitystä ”vihkoseminaari”. Seminaariin valitut lehtorit ja opettajattaret olivat hyvin koulutettuja. Lehtorit olivat suorittaneet Turun yliopistossa tai Helsingin keisarillisessa yliopistossa akateemisen loppututkinnon tai väitelleet oman alansa tohtoreiksi, jonka lisäksi he olivat opiskelleet ulkomailla. Naiset, jotka tuohon aikaan eivät vielä voineet opiskella yliopistossa, olivat hankkineet yliopistotutkintoa vastaavan koulutuksen eurooppalaisissa oppilaitoksissa.


Jyväskylän seminaarista muodostui suosittu opiskelupaikka. Jyväskylää luonnehdittiin mainioksi opiskelukaupungiksi: ”se oli parhain Suomen maaseutukaupungeista, mitä suomenmielinen mies tai nainen saattoi ajatella”. Opettajan työ oli kutsumusammatti ja opettajaksi opiskelevalta edellytettiin korkeaa siveellisyyttä, lähimmäisenrakkautta, oikeudenmukaisuutta ja uskonnollisuutta. Lisäksi piti olla luonteeltaan käytännöllinen ja kätevä. Seminaarin pääsykokeissa testattiin pyrkijöiden taitoja eri oppiaineissa.




Kuvat ylhäältä alas:

Jyväskylän seminaarin opettajakuntaa 1900-luvun alussa. Jyväskylän yliopiston museo.

Jyväskylän vuonna 1902 valmistunut lyseo. Keski-Suomen museo

Nestor Ojalan laskuoppi. Jyväskylän yliopiston museon kokoelmat