Keski-Suomen kirjallisuuteen kuuluvat 1) Keski-Suomesta olevat tai siellä pitkään asuneet kirjailijat ja 2) sellaiset muualta olevat kirjailijat, jotka ovat kuvanneet Keski-Suomea. Keski-Suomen kirjallisuus peilaa oman maakunnan asioita. Näin syntyy käsitys alueen asukkaista ja heidän elämäntavastaan. Aiheita tarjoavat Jyväskylä ja ympäröivä maaseutu. Seuraavassa pidetään silmällä sitä, miten kirjallisuudessa kuvataan maakuntaa ja sen kehitystä. Keskisuomalaisten kirjailijoiden tuotannossa näkyy sama kahtalaisuus kuin muussakin Suomen kirjallisuudessa: kaupunki esitetään maaseutua kriittisemmin.

Maausko ja kotiseuturakkaus elävät pitkään Keski-Suomen kirjallisuudessa. Ne näkyvät Martti Korpilahden ja Einari Vuorelan runoissa sekä Urho Karhumäen ja Leo Kalervon romaaneissa. Karhumäen ja Kalervon teosten tyypillinen päähenkilö on sinnikäs raataja, joka voittaa eteen tulevat vaikeudet. Marko Tapion ja Harri Tapperin maaseutukuvaus on tyyliltään ja rakenteiltaan nykyaikaista.

Jyväskylä on kaunokirjallisuudessa usein tyypillinen pikkukaupunki. Se on idyllinen, mutta siinä on nurkkakuntaisuutta. Joskus Jyväskylä esitetään ihanteellisessa valossa koulu- ja sivistyskeskuksena, jonka vaikutus leviää ympäröivään maakuntaan. Varhaisia Jyväskylän kuvaajia ovat esim. Minna
Canth ja Robert Kiljander, uudempia esim. Harry Forsblom ja Keijo Siekkinen.

LUONNON JA MAASEUDUN KUVAUS

Samat maiseman ainekset toistuvat Keski-Suomen kuvauksissa eri aikoina. Niitä ovat avarat järvenselät, kosket, korkeat harjut ja suuret metsät. Järvet ovat kivirantaisia ja auringossa kimaltavia. Metsät tarjoavat kotoisen turvapaikan. Luonto esitetään useimmiten tutuksi ja ystävälliseksi. Se antaa maaseudun asukkaille elämisen ehdot. Ne eivät tosin ole aina helpot. Halla ja suo ovat vertauskuvia vaikeuksista, jotka sisukas ja ahkera ihminen voittaa.

Maiseman muutos

Maaseudun kehitys näkyy kirjallisuudessa maisemankin muutoksena. Kirjoissa tulee esille, miten eläminen ja elinkeinot monipuolistuvat. Vanhojen teosten henkilöt ovat monesti pellon raivaajia tai ihmisiä, jotka asuvat suurten metsien keskellä. Tilanne on sama joissakin myöhemmin kirjoitetuissa ja mennyttä aikaa kuvaavissa teoksissa. Entisaikojen elämä Keski-Suomen maaseudulla esitetään rajoittuneeksi. Asuinseudut ovat syrjäisiä ja yhteydet muualle huonoja.

Korpi ihmisen elinympäristönä vaihtuu kirjallisuudessakin kylään ja kauppalaan. Metsää kaadetaan asutuksen tieltä, taajamat kasvavat. Koskia ruvetaan yhä useammin kuvaamaan padotuiksi. Ihminen etsii maaseudulla elantoa monelta taholta, elintaso alkaa kohota. Tilanne muuttuu taas, kun lähestytään nykyaikaa. Kirjailijat osoittavat teoksissaan havainnollisesti, että yritteliäisyyden ja vaurastumisen vuosia seuraa maaltapako. Nuori väki muuttaa kaupunkiin, peltoja paketoidaan. Moni tila jää autioksi.

Maausko ja yhteys luontoon

Vanha Keski-Suomen kirjallisuus peilaa vielä elinvoimaista maaseutua. Teoksissa näkyy maausko. Maatyötä arvostetaan, luontoa ja maaseudun elämää ihaillaan. Kirjailijat kuvaavat ihmisen ja luonnon yhteyttä. Henkilöt ovat tavallisia ihmisiä, usein köyhiä ja itsestään ääntä pitämättömiä. Asiat esitetään heidän näkökulmastaan. Kirjailijan myötätunto on vähäväkisten puolella. Heidät näytetään arvokkaina ihmisinä, kuten yleensäkin suomalaisessa kansankuvauksessa. Heidän elämässään näkyy rakkaus kotiin ja kotiseutuun.

Martti Korpilahti (1886-1938) ja Einari Vuorela (1889-1972) ovat keskisuomalaisia kotiseudun ja luonnon runoilijoita. Nykyrunoilijoista varsinkin Liisa Laukkarinen (1944-) ja Anne Hänninen (1958-) kirjoittavat ihmisen ja luonnon suhteesta.

Romaaneja maaseudusta

Monet romaanikirjailijat kuvaavat keskisuomalaista talonpoikaa rehdiksi ja sisukkaaksi. Maaseudun pieneläjät ovat proosateoksissa sitkeitä puurtajia. He eivät näe omaa merkitystään, vaikka yhteiskunnan kehitys perustuu heidän työlleen. Ponnistelu tuo heidän elämäänsä tarkoituksen, ja raskaskin työ antaa tekijälleen iloa.

Kuva maaseudusta on perinteisessä kirjallisuudessa ihanteellinen. Maaseutu esiintyy tervehenkisenä ympäristönä, jossa ihmisillä on kristillisiä hyveitä. Niitä ovat esimerkiksi usko ja lähimmäisenrakkaus. Kirjailijat havainnollistavat sitä, mihin johtaa, jos yksilö tavoittelee vain omaa etuaan. He kuvaavat ihmisen vastuulliseksi olennoksi, jonka ei pidä elää vain itselleen. Hänen tulee auttaa ja palvella muita. Ahkera työnteko ei ole vain keino sosiaaliseen nousuun. Se on myös onnellisen ja arvokkaan elämän tae.

Urho Karhumäki (1891-1947) ja Leo Kalervo (1924-) kuvaavat romaaneissaan maatyötä. Marko Tapio (1924 - 1973) ja Harri Tapper (1929 - ) ovat Leo Kalervon lisäksi nykyaikaistuvan maaseudun kuvaajia. Marko Tapio ja Lauri Haarla (1890 - 1944) tilittävät osassa tuotantoaan sota-ajan tuntoja.

JYVÄSKYLÄN KUVAAJIA

Värikäs pikkukaupunki

Jyväskylä oli 1800-luvun loppupuolella pieni maaseutukaupunki, joka pyrki kauppa- ja kulttuurikeskukseksi. Se olikin opillisen suomenkielisen sivistyksen tukikohta. Sinne perustettiin 1863 maamme ensimmäinen opettajaseminaari, ja sen suomenkieliset lyseo ja tyttölyseo olivat lajissaan ensimmäisiä.

Monista seminaarin opettajista ja oppilaista tuli kirjailijoita ja lehtimiehiä. Heihin kuuluivat Immi Hellén, Anni Swan, Isa Asp, J.H. Erkko jne. Seminaarilaisten kirjoituksia ilmestyi kirjoissa, lukemistoissa ja sanomalehdissä. Heillä oli oma albumisarja, jonka aloitti nide Suomen saloilta (1871). Monet kirjailijat kuvasivat värikkäästi Jyväskylää ja seminaaria. Kaupunki oli vastapaino harvaanasutulle maaseudulle. Suomen kirjallisuudessa kaupunki esitettiin perinteisesti kriittisemmin kuin maaseutu. Teoksissa tulevat esille arvonsa tunteva Jyväskylän parempi väki, kauppiaat ja käsityöläiset sekä köyhä kansa. Minna Canthin kuva kaupungista on Kauppa-Lopossa ja Lehtori Hellmanin vaimossa kriittinen. Hän arvostelee jyrkkää säätyeroa ja parempiosaisten itsekkyyttä ja ahdasmielisyyttä. Hänen esityksensä seminaarin silmäätekevistä ei mairittele. Jyväskylää eli Käpykylää kuvataan kirpeästi myös Ain'Elisabet Pennasen romaanissa Kaksi raukkaa (1968).

Kirjailija ja toimittaja Väinö Kolkkala (1883-1952) esittää hänkin kaupunkilaiset omahyväisyyteen, itsekeskeisyyteen ja juonitteluihin taipuvaisina. Pikkukaupungin ilmapiiri välittyy myös Robert Kiljanderin (1848-1924) näytelmissä. Niiden aiheet, tapahtumat ja ympäristöt ovat pääosin Jyväskylästä.

Kaupungin tunnelmat ovat myönteisempiä Isa Aspin (1853-1872) ja Irene Mendelinin (1864-1944) runoissa. Kaupungissa vallinnut aatteellinen into ja seudun idylliset näkymät ovat heidän teksteissään läsnä elävinä. Einari Kovero (1892-1976) piirtää runoissaan Jyväskylästä kuvan kulttuuriharrastusten ja opillisen sivistyksen tukialueena.

Teollistuva kulttuuri- ja kasvukeskus

Monet prosaistit näyttävät teoksissaan kaupungin teollistuvana kasvukeskuksena. Niin tekevät esim. Leo Kalervo ja Irja Virtanen (1921-). Irja Virtanen herättää romaanissaan Punaiset kengät leikillisen ajatuksen, että Jyväskylä sopisi hyvin Euroopan pääkaupungiksi.

Jyväskylän kuva monipuolistuu, kun tullaan kohti nykykirjallisuutta. Nuoren polven edustaja Harry Forsblom (1943 - ) on persoonallinen kaupungin kuvaaja. Hän kyseenalaistaa romaanissaan Aurinkolinna (1980) perinteisen käsityksen kaupungista Suomen Ateenana. Jyväskylä on kirjallisuudessa myös työläisten kaupunki. Varsinkin Keijo Siekkinen (1948-) esittelee sitä romaaneissaan tältä kannalta.

Keski-Suomen nuorisokirjallisuus - Elsa Heporaudasta Harri Tapperiin

Keski-Suomen nuorisokirjallisuuden yhtenä taustana on seminaarin opettajien ja opiskelijoiden työ. He toimittivat ja julkaisivat lukemistoja lapsille ja nuorille. Seminaarinlehtorin puoliso Elsa Heporauta oli ahkera kirjoittaja ja toimittaja. Keski-Suomen nuorisokirjallisuuteen kuuluu mm. Laura Soinne, joka oli Einari Vuorelan puoliso. Hän sepitti mm. herttaisia satuja ja lastennäytelmiä. Terttu Pajunen-Kivikäs julkaisi useita nuorisoromaaneja. Niistä tunnetuimpia on tyttökirja Tätien Anna-Mari (1946). Terttu Pajunen-Kivikkään esitys on hauskaa ja vauhdikasta. Hän pyrkii romuttamaan aikansa eläneitä ajatustapoja. Hänen kirjoissaan työläiskodin lapsellakin on oikeus koulunkäyntiin, ja nainen voi valita itselleen ammatin, jota on pidetty miehelle kuuluvana. Terttu Pajunen-Kivikäs toimi lausujana ja lausunnanopettajana.

Viitasaarelainen kirjailija Rebekka Räsänen on julkaissut useita nuorisoromaaneja. Toimittajat Onni Haini, Kyösti Sorjonen ja Heikki Jylhä tunnetaan poikien seikkailukirjan kehittäjinä. Harri Tapper on julkaissut yhdessä Sirkka Laukkarisen kanssa lastenkirjan nimeltä Kettu Auringonnielijä (2000).
Uuden polven nuorisokirjailijoita ovat Hannele Huovi, Vuokko Niskanen ja Elina Pöykkö.

Katso myös Keski-Suomen kirjailijat ry

Kirjallisuutta

Fried, Anne: Marko Tapio. Suom. Raija Mattila. Porvoo 1975.
Haahtela, Sampo: Piirteitä Keski-Suomen osuudesta kirjallisuudessamme. Teoksessa Keski-Suomea ja keskisuomalaisia 1. Keskisuomalaisen Osakunnan 15-vuotisjulkaisu. Jyväskylä 1946.
Kalervo, Leo: Itseäni jäljittämässä. Espoo 1981.
Kajannes, Katriina: Elämänpolun kaarteessa. Elsa Heporaudan kirjailijauran alku Jyväskylässä 1910-1922. Jyväskylä Studies in the Arts, 33. Jyväskylä 1990.
Kajannes, Katriina:Kauneuden jumalallinen totuus. Tutkielmia Elsa Heporaudan elämäntyöstä. Jyväskylä 1994.
Keski-Suomen kotiseutulukemisto. Toim. Heikki Jylhä & Otto Pöyhönen. Jyväskylä 1964.
Lilja, Jenny: Dramaatikon visiot. Tutkimus ekspressionistisista teemoista ja motiiveista Lauri Haarlan näytelmissä. Jyväskylä Studies in the Arts, 12. Helsinki 1979.
Lilja, Pekka: Einari Vuorelan lyriikasta. Jyväskylän yliopiston kirjallisuuden laitos. Julkaisuja, 5. Jyväskylä 1993.
Loogillista ihmettelyä. Kirjoituksia Marko Tapiosta. Toim. Miisa Jääskeläinen. Jyväskylä 1995.
Makkonen, Anna: Marko Tapion Aapo Heiskasen viikatetanssi. Romaanin syntyprosessista. Helsingin yliopiston Yleisen kirjallisuustieteen, teatteritieteen ja estetiikan laitoksen monistesarja, 10. Helsinki 1982.
Makkonen, Anna: Romaani katsoo peiliin. Mise en abyme -rakenteet ja tekstienvälisyys Marko Tapion Aapo Heiskasen viikatetanssissa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia, 546. Tampere 1991.
Martti Korpilahti. Keski-Suomen kotiseuturunoilija. Toimituskunta Päivö Oksala ym. Jyväskylä 1949.
Metsonsulka. Aikakirja. Toim. Martti Pulakka. Jyväskylä 1992.
Saikkonen, Kaisa: Keski-Suomen kirjailijat ry. 1962-1982. [Jyväskylä] 1984.
Saikkonen, Kaisa: Keski-Suomen kirjallisuudesta. Teoksessa Kirja keskellä Suomea. Suomalainen kirja 1488-1988. Toim. Kaisa Saikkonen. [Jyväskylä] 1988.
Sorvali, Ulla & Jokinen, Marita & Räty, Marja Liisa: Keski-Suomen kirjallisuus 1. Kaunokirjallisuus vuoteen 1987. Kirjallisuusarvioinnit 1963-1987. Jyväskylä 1988.
Tammekann, Eeva-Maija: Keskisuomalaiset kirjailijat. Teoksessa Jyväskylän Kaupunginkirjaston juhlakirja 1863-1963. Jyväskylä 1963.
Tammekann, Eeva-Maija: Keski-Suomi kaunokirjallisuudessa. Teoksessa Keski-Suomen kirjallisuus 1. Jyväskylä 1988.