Historiallisen ajan katsotaan alkaneen 1100-luvulla, kun ristiretket ulottuivat Suomeen. Suomalaiset paikannimet (Abua ja Tabast) pääsivät kartalle 1154. Keski-Suomessa esihistoriallinen aika jatkui käytännössä uudelle ajalle, 1500-luvulle saakka. Vasta tällöin verotus synnytti ensimmäisiä keskisuomalaisia asiakirjoja. Suuri metsä Keskiajan loppuun saakka Keski-Suomi oli vielä harvaan asuttua erämaata, joka kuului hämäläisten nautintoalueisiin. 1500-luvulla Kustaa Vaasa antoi julistuksen, jolla vakituisesti asuttamattomat erämaat julistettiin "Jumalan, kuninkaan ja kruunun omaisuudeksi". Talonpoikaisyhteiskunta Keskiajan lopulla talonpojat omistivat lähes kaikki maatilat - siellä, missä maatiloja oli. Maanviljely ja karjanhoito olivat pääelinkeinona Varsinais-Suomessa, Etelä-Pohjanmaalla, Satakunnassa ja osin Hämeessäkin. Karjalassa ja Savossa pääelinkeinona oli kaskeaminen. Sisä- ja Pohjois-Suomessa elettiin kalastuksen ja metsästyksen varassa. Vuoden kiertokulku sääteli työnteon rytmin Kesän ja alkusyksyn aikana koottiin ruokavarasto talvea varten. Ruokavaraston turvin elettiin seuraavaan pyyntikauteen tai satoon asti. Varsinkin kalaa ja riistaa säilöttiin kuivamalla. Muita tapoja olivat mm. jäädyttäminen, hapattaminen ja suolaaminen, mikä yleistyi keskiajalla.

KESKIAIKA 1100- LUVULTA ETEENPÄIN : Keski-Suomi ja muu maailma