Osuustoimintaliike

Osuustoiminnan juuret löytyvät Englannista, jossa jo 1800-luvulla alettiin tehdä yhteistyötä yhteisön hyväksi. Liikkeen perustajahahmoja olivat Robert Owen ja William King.

Suomeen osuustoimintaliike tuli aivan 1800-luvun lopussa ja sen perustajana Suomessa oli Hannes Gebhard. Suomen osuustoiminnan keskeiseksi tekijäksi tuli Pellervo-Seura (per. 1899), josta kehittyi osuuskuntien ensimmäinen valtakunnallinen keskusjärjestö.

Kun Suomeen saatiin vuonna 1901 osuustoimintalaki, käytännön osuuskuntia alkoi muodostua. Niin syntyivät esimerkiksi OKO - osuuskassojen (sittemmin Osuuspankkien) keskusrahalaitos vuonna 1902, Hankkija Keskusosuusliike 1905, Valio Meijerien keskusosuusliike 1905 ja Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta - SOK - vuonna 1904.

Jyväskylään ensimmäinen osuuskauppa perustettiin 1903, mutta se meni vararikkoon kaksi vuotta myöhemmin. Vuonna 1904 osuuskaupat perustettiin Luhangalle, Putkilahdelle ja Äänekoskelle ja kaksi vuotta myöhemmin Jyväskylään Mäki-Matti.

Osuustoimintaliike jakautui poliittisesti kahtia, kun Kulutusosuuskuntien Keskusliitto perustettiin 1916. Se tuki toimintansa poliittiseen vasemmistoon ja ammattiyhdistysliikkeeseen, kun pellervolainen osuustoimintaliike suuntautui poliittiseen keskustaan ja oikeistoon. Etenkin maataloustuotantoon liittyvät osuuskunnat olivat läheisesti kytkösissä maatalouteen ja tätä kautta koko pellervolainen osuustoimintaa on kytketty lähelle Maalaisliittoa ja sitä seurannutta Keskustapuoluetta. Ruotsinkielinen keskusjärjestö FSA - Finlands Svenska Andelsförbund perustettiin vuonna 1919.

[» Turvattu koti - onnellinen koti, Rochdalen kankurien perintö]

Ryhmittymistä pellervolainen osa selviytyi erinomaisesti yhteiskunnan muutoksesta ja se hallitsee edelleen suvereenisti maataloustuottajien tuotteiden jalostusta ja markkinointia. Myös SOK-lainen osa osuuskaupasta voi edelleen vahvasti samoin kuin osuuspankkiryhmä, josta säästöpankkiryhmän suuren osan tuhoutuminen Suomen pankkikriisissä 1990-luvun alussa teki ainoan toimivan paikallispankkiryhmän.

Kulutusosuuskuntien Keskusliiton osuudelle osuustoimintaliikkeestä kävi sen sijaan hullusti. Kauppatoiminta keskitettiin valtakunnallisesti EKAan ja vakuutustoiminta Kansayhtiöihin. Nämä kummatkin osuustoiminnalliset yritykset ajautuivat haaksirikkoon nk. punapääoman tuhon yhteydessä 1990-luvun alkuvuosina. Jäljelle jäivät rippeenä vain Helsinkiläinen Elanto ja muutama muu pieni osuuskauppa, joka kieltäytyi liittymästä EKAan.



sulje ikkuna