block

<< ITSETEHDYSTÄ OSTETTUUN -PÄÄSIVULLE

KAUPAN AIKAA
t e k s t i v e r s i o



Alku

Kaupan aikaa on pieni seikkailu keskisuomalaisen kaupankäynnin historiaan. Kuten muuallakin Suomessa, keskisuomalaisen ihmisen elämä riippui pitkään täysin siitä, mitä hän itse tuotti. Kun maatalous yleistyi, elinolot kohentuivat ja vaihtotalouden määrä alkoi kasvaa. Vaihtotalouden vahvistuminen vaati käteistä rahaa, jota alueelle alkoi tulla vasta metsätalouden mukana 1800-luvun loppupuolella.
Kauppa alkoi levitä maaseudulle 1860-luvulla, kun maakauppa vapautettiin. Kun rahatalous ja kauppa lisääntyi, omavaraistalouden merkitys alkoi vähetä ja vaihtotalouden merkitys kasvaa. Kaupungit ja taajamat olivat kehityksen kärjessä, mutta maaseudulla omavaraistalous vallitsi vielä pitkään. Täydelliseen vaihtotalouteen siirryttiin vasta 1970-luvulla. Silloin maatalous erikoistui niin paljon, että, että maaseutuväestökin alkoi käytännössä ostaa kaikki tarvitsemansa elintarvikkeet kaupasta.




Esihistoria

Metsästys ja keräily
Eräkauden aikana suomalaiset elivät metsän riistalla ja kalalla, mutta väkiluvun kasvaessa tällainen elämänmuoto kävi mahdottomaksi. Ihmisiä alkoi olla liikaa pinta-alaan nähden, ja luonto ei pystynyt tuottamaan perinteistä ravintoa riittävästi. Tähän tuli ratkaisuksi maatalous, jonka turvin perinteistä eräkauden ravintoa alettiin ensin täydentää, ja aikaa myöten täydennys muuttui ravinnon pääsisällöksi.

Kauppaan siirtyminen
Jo kivikaudella Keski-Suomessa eläneet ihmiset kävivät jonkinasteista kauppaa, mistä todistuksena ovat esimerkiksi Äänisen vihreästä liuskeesta valmistetut kiviesineet ja meripihkalöydökset. Kaupankäynti oli kuitenkin pientä, eikä maatalouden alkaminenkaan muuttanut tilannetta merkittävästi. Pronssi- ja rautakaudella metalleista tuli kuitenkin uusi hyödyke, jonka saamiseksi asukkaiden oli käytävä kauppaa teknisesti edistyneempien ihmisten kanssa. Suomalaiset hankkivat kalliita pronssiesineitä vaihtamalla niitä turkiksiin.





Keskiaika

Historiallisen ajan katsotaan alkaneen 1100-luvulla, kun ristiretket ulottuivat Suomeen. Suomalaiset paikannimet (Abua ja Tabast) pääsivät kartalle 1154. Keski-Suomessa esihistoriallinen aika jatkui käytännössä uudelle ajalle, 1500-luvulle saakka. Vasta tällöin verotus synnytti ensimmäisiä keskisuomalaisia asiakirjoja.

Suuri metsä
Keskiajan loppuun saakka Keski-Suomi oli vielä harvaan asuttua erämaata, joka kuului hämäläisten nautintoalueisiin. 1500-luvulla Kustaa Vaasa antoi julistuksen, jolla vakituisesti asuttamattomat erämaat julistettiin "Jumalan, kuninkaan ja kruunun omaisuudeksi".

Talonpoikaisyhteiskunta
Keskiajan lopulla talonpojat omistivat lähes kaikki maatilat - siellä, missä maatiloja oli. Maanviljely ja karjanhoito olivat pääelinkeinona Varsinais-Suomessa, Etelä-Pohjanmaalla, Satakunnassa ja osin Hämeessäkin. Karjalassa ja Savossa pääelinkeinona oli kaskeaminen. Sisä- ja Pohjois-Suomessa elettiin kalastuksen ja metsästyksen varassa.

Vuoden kiertokulku sääteli työnteon rytmin
Kesän ja alkusyksyn aikana koottiin ruokavarasto talvea varten. Ruokavaraston turvin elettiin seuraavaan pyyntikauteen tai satoon asti. Varsinkin kalaa ja riistaa säilöttiin kuivamalla. Muita tapoja olivat mm. jäädyttäminen, hapattaminen ja suolaaminen, mikä yleistyi keskiajalla.



1500-1800

Omavarainen maatalousyhteisö
Vanha maatalousyhteisö oli kauan omavarainen ja maatalous monimuotoista. Ihmiset tuottivat itse ruokansa ja vaatteensa ja muutenkin kuluttivat lähinnä itse tuottamiaan hyödykkeitä. Ostettavia tuotteita olivat lähinnä suola sekä laadukkaat metallit ja metallituotteet.

Kulkukauppiaat
Kulkukauppaa harjoittivat erityisesti vienankarjalaiset laukkukauppiaat. Heillä oli myynnissä pikkutavaraa: nappeja, neuloja, huiveja ja kankaita. Myytävien tavaroiden halvat hinnat ja eksoottinen ulkonäkö kiehtoivat asiakkaita. Laukkukauppa oli vilkasta 1600-luvulta siihen saakka, kun Pohjanmaan kaupungit saivat tapulioikeudet. Laukkukauppa vilkastui uudelleen itärajan avauduttua 1809.

Kauppamatkat

Tiukat rajoitukset estivät omalta osaltaan kaupan laajenemista. Käsityöläisyys ja kaupankäynti oli sääty-yhteiskunnassa kaupunkiporvariston erioikeus - siis maaseudulla niiden harjoittaminen oli kiellettyä. Jos Keski-Suomen asukkaat halusivat tehdä ostoksia, heidän oli matkustettava kaukana sijaitseviin kaupunkeihin: Porvooseen, Hämeenlinnaan sekä Pohjanlahden rannikkokaupunkeihin.

Vaikeiden ja pitkien kuljetusyhteyksien vuoksi kaupankäynti oli vähäistä. Keski-Suomesta matkustettiin kaupankäyntiin kahteen suuntaan. Maakunnan eteläosista kauppamatkat suuntautuivat lähinnä Porvooseen ja jonkin verran Hämeenlinnaan. Keski-Suomen pohjoisosista matkattiin lähinnä Pohjanlahden rannikkokaupunkeihin Kokkolaan, Pietarsaareen ja Vaasaan.

Myöhemmin, kun Kuopio (1782) ja Mikkeli (1838) sekä Jyväskylä (1837) perustettiin, kaupunkimatkat lyhenivät. Kuitenkin maaseudun kaupankäyntikielto oli suuri rasite.
» Kaupankäyntiä Keski-Suomesta maakaupunkeihin ja tapulikaupunkeihin



1800-1850

Markkinoilla...
Kaupankäyntiä pyrittiin helpottamaan järjestämällä maaseudulla markkinoita. Markkinoita ei kuitenkaan saanut järjestää missä vain: markkinaoikeudet annettiin vain tietyille paikoille. Keski-Suomen ensimmäiset markkinaoikeudet sai Kyyjärven (aik. Karstulan) Lintulahti vuonna 1788. Vuonna 1801 Jyväskylässä määrättiin pidettäväksi markkinat kahdesti vuodessa ja samana vuonna myös Keuruu sai markkinaoikeudet.
» Keskisuomalaisia markkinapaikkoja

Kauppa ja kaupunki
Keski-Suomessa ei ollut kaupunkeja ennen Jyväskylän perustamista vuonna 1837. Koska laillista kauppaa voitiin käydä vain kaupungeissa, joilla oli asiaa koskevat erioikeudet, Jyväskylän perustaminen helpotti suuresti keskisuomalaisten kaupankäyntiä. Mitään yhtä-äkkistä kulutusjuhlaa ei kuitenkaan syntynyt: 1800-luvun puolivälissä maakunta oli käytännössä pelkkää maaseutua, vasta syntymässä.

Voita ja maitoa ja runsaasti suolaa
Kun varallisuus kasvoi, kaupunkimatkoilta saatettiin 1800-luvulla tuoda mm. vehnäjauhoja ja kahvia. Uusi kaupunki, Jyväskylä, houkutteli ensimmäisiksi asukkaikseen käsityöläisiä ja kauppiaita muista kaupungeista ja heidän mukanaan myös ruokakulttuuriin liittyviä tapoja siirtyi Jyväskylään.



1850-1900

Kauppoja maaseudulle

1800-luvun puolen välin tienoilla säätyerioikeuksia alettiin vähitellen purkaa. Maakauppojen perustaminen sallittiin vuonna 1859. Kauppaliikkeitä alettiin perustaa ensin kauemmas kaupungeista ja säädösten löystyttyä myös kaupunkien lähiympäristöön.
Keski-Suomi sai ensimmäisen virallisen maakauppansa, kun C. D. Mahlberg perusti kaupan Saarijärvelle vuonna 1860.
Kun maakauppa alkoi, erilaiset nautintoaineet alkoivat levitä maarahvaan keskuuteen. Tällaisia olivat kahvi, sokeri, ulkomainen tupakka ja ulkomailla valmistetut väkijuomat. Myös ohuempien ja siksi hienompien kankaiden menekki kasvoi nopeasti. Näin tehdastekoiset tuotteet alkoivat vallata alaa kömpelöiltä itse valmistetuilta tuotteilta.

Metsä tuo rahaa
Metsäkauppojen ja metsätöiden vaikutuksesta rahatalous alkoi edistyä nopeasti samaan aikaan, kun kauppoja perustettiin. Kulutustottumukset alkoivat muuttua, kun varallisuus kasvoi ja ihmisillä oli mahdollisuus kuluttaa enemmän.
Lisäansioilla saatiin vaihtelua ruokapöytään. 1800-luvun lopulla maaseudun vähäisen säätyläisväestön ruokatavat olivat lähellä kaupunkilaisten ruokailutottumuksia. Tietoa saatiin mm. keittokirjoista.

Maatalous muuttuu
Taloudellisen kehityksen aikaansaama muutos koski myös maataloutta. Kun maataloudesta haluttiin saada tuloja, maatilojen piti alkaa valmistaa tuotteita, jotka oli mahdollista kuljettaa viljelmältä pois myytäväksi. Suomen maaperä ja luonnonolosuhteet eivät ole paras perusta (kaupalliselle) viljanviljelylle. Sen sijaan karjatalous ja erityisesti lypsykarjatalous soveltui Suomeen paremmin. Keski-Suomen länsiosat kulkivat kehityksen perässä. Suomenselän vierustat olivat aluetta, joilla maatalous kaupallistui viimeiseksi. Maatalouden tuotantosuunta muuttui lypsykarjavaltaiseksi näillä alueilla vasta 1800- ja 1900-lukujen vaihteen tienoilla.



1900-1930

Osuuskaupat syntyvät

Kaupankäynti lisääntyi ja kauppaliikkeitä perustettiin paljon. Syntyi myös menestystarinoita, jotka herättivät kateutta ja epäluuloisuutta kuluttajien keskuudessa. Kuluttajissa heräsi halu perustaa oma yhteinen kauppa. Osuustoimintaliike syntyi, kun sivistystaso maaseudulla kohosi ja yhdistystoiminta virisi. Liike levisi nopeasti osuustoimintalain säätämisen jälkeen vuonna 1901.
Osuuskauppa perustettiin pian lähes jokaiseen Keski-Suomen kuntaan ja suurempiin kuntiin niitä syntyi useitakin. Osuuskauppa saikin etenkin maaseudulla voimakkaan otteen kauppatoiminnasta ja Keski-Suomen maaseudun haja-asutusalueelle muodostui tiivis osuuskauppaverkosto.
Osuuskauppojen keskittyminen alkoi 1920-luvulla, jolloin myös maakunnallisten suurosuuskauppojenkin perusta syntyi. Keski-Suomessa SOK:n osuuskauppa alkoi kerääntyä jyväskyläläisen Keskimaan ympärille ja OTK:n osuuskaupparyhmää veti niinikään jyväskyläläinen Mäki-Matti.
» Keskimaa
» Mäki-Matti
» Osuuskaupat


Ruokakulttuuri uudistuu
Vuosisatojen ajan muuttumattomana pysynyt ruokakulttuuri alkoi uusistua vuosisadan vaihteessa. Voi, juusto ja kananmunat vakiintuivat osaksi ruokavaliota.

Muoti
Muotia seurattiin myös Keski-Suomessa. Valmisvaatteita alettiin mainostaa lehdissä , mutta monet valmistivat omat vaatteensa itse tehtaan kankaista. Varakkaimmat tilasivat muodikkaat vaatteensa Keski-Euroopasta.

Uutuuksia...
1920-luvulla elämää helpottamaan tulivat mm. kahvinkeitin, vohvelirauta, leivänpaahdin, sähköhella... Monet näistä kuitenkin yleistyivät vasta muutamia vuosikymmeniä myöhemmin.



1930-1950

Ostokset kortilla
Pula-aika näkyi elämässä monella tavalla, myös käyttötavaroiden materiaaleissa ja väreissä. Esimerkiksi huonekalujen värit ja muodot olivat raskaita. Sokeri ja kahvi olivat talvisodan aikana kortilla. Erilaiset vastikkeet tulivat kauppoihin. Mausteet korvattiin erilaisilla yleismaustesekoituksilla.

Jälleenrakennus
Sota päättyi Suomessa vuonna 1944. Sen jälkeen alkoi raskas ja uhrauksia vaatinut jälleenrakennus ja sotakorvausten maksaminen. Hankkeessa piti ottaa käyttöön koko yhteiskunnan voimavarat, vaikeuksista selviytyminen edellytti ankaraa säännöstelyä ja niukkojen voimavarojen keskitettyä suuntaamista. Olojen kireys alkoi helpottaa 1950-luvulle siirryttyä ja valuuttaa alkoi olla tuonnin varovaista vapauttamista varten.



1950-1970

Olympialaiset
1950-luvulla Suomessa elettiin vahvan olympiahengen vallassa. Ensimmäiset valintamyymälät perustettiin Suomeen 1950-luvun alussa suuren maailman esimerkkiä seuraten. Olympialaisten toivottua vaatimattomampi vaikutus oli pieni pettymys - esimerkiksi Keski-Suomessa olympiavieraita ei juuri nähty.

Muutto kaupunkeihin
1950-luvun jälkipuoliskolla suomalaisten elämäntavat alkoivat muuttua ja elintaso alkoi kohota merkittävästi. Maaltapako kiihtyi yhteiskunnan rakennemuutoksen mukana. Ihmiset muuttivat haja-asutus-alueilta keskuksiin: pääasiassa kaupunkeihin ja teollisuustaajamiin, mutta myös maalaiskunnissa kuntakeskuksiin. Väestön keskittyminen taajamiin vaikutti voimakkaasti talousmuodon kehitykseen: tuotteet alettiin ostaa sen sijaan, että niitä olisi tehty itse. Taajamien asukkaat ostivat lähes kaiken tarvitsemansa kaupasta.

Tavaratalot tulevat
Tavaratalot alkoivat yleistyä Helsingin olympialaisia valmisteltaessa. Jyväskylän ensimmäiset tavaratalot avattiin 1960-luvun alussa: ensin Mäki-Matin Centrum tavaratalo vuonna 1960 ja pian sen jälkeen Keskimaan Sokos vuonna 1962. Kaupungin kolmas tavaratalo oli Tavaratalo Tyynelä Oy, joka oli käyttänyt tavaratalon nimeä jo osakeyhtiöksi muuttumisestaan eli vuodesta 1948. Nimellisesti se oli Suomen ensimmäisiä tavarataloja, mutta todellisen tavaratalomaisen muodon se sai vasta 1960-luvulla, kun liikettä oli moneen kertaan laajennettu ja tavaravalikoimaa monipuolistettu.
»Tavaratalo Tyynelä Oy

Keittiö koneellistuu
Jääkaappien yleistyiminen vaikutti myös ostokulttuuriin: tuotteita voitiin ostaa pidemmäksi ajaksi. Myös valmisruoat ja säilykkeet yleistyivät.



1970-1990

Supermarkettien aika
Kauppa keskittyi sinne minne väestökin. Haja-asutusalueiden kaupat kuolivat ja taajamiin perustettiin uusia suurempia myymälöitä. Lisäksi kuluttajat halusivat enemmän valinnanvaraa, mitä pienet kaupat eivät voineet tarjota. Tämä kehitys johti pienten päivittäistavarakauppojen häviämiseen. Kaupungeissa ja maaseututaajamissakin kauppa keskittyi suuriin supermarketteihin ja tavarataloihin.
Supermarkettien synty ajoittuu Jyväskylässä 1960- ja 1970-lukujen vaihteeseen. Pinta-alaltaan suhteellisen laajoja valintamyymälämarketteja syntyi Jyväskylän keskustaan jo 1960-luvun lopulla, mutta ensimmäinen todellisen hypermarketin mitat täyttävä automarket oli Ahjokadun varteen rakennettu Keskimaan osuusliike Prisma. Vuonna 1972 avatusta Prismasta muodostui menestys ja se on kuulunut myynniltään Suomen suurimpien tavara-talojen joukkoon.

Pizzaa
Pizzat alkoivat yleistyä 1970-luvulla ja pizzeriat seuraavalla vuosikymmenellä. Samalla vuosikymmenellä yleistyivät myös hampurilaisbaarit. Pizzerioiden ja hampurilaisbaarien sekä 1980-luvun nousukauden myötä myös nuoret alkoivat käydä ulkona syömässä useammin.

Vaatteet
Ulkomaisia halvalla työvoimalla ja energialla valmistettuja edullisia valmisvaatteita alettiin tuoda Suomen markkinoille jo 1960-luvulla, mutta 1970 ne syrjäyttivät nopeasti kotimaiset vaatteet muuten paitsi kalliiden päällysvaatteiden osalta. Yksittäiset vaateliikkeet alkoivat hävitä kauppaketjujen tieltä.
Edullisesti vaatteita tarjosivat myös postimyyntikatalogit. Postimyyntiä harjoitettiin jossain määrin jo 1900-luvun alussa, mutta suuremmassa mittakaavassa postimyynnin aloitti 1950-luvulla Anttila. 1980-luvulla ulkomaalaiset postimyyntiketjut alkoivat näkyä vahvemmin.



1990-

Lama ja luomu
1990-luvun alkupuolella rahat olivat vähissä ja sitä myötä kulutus väheni. Kirpputorien, kierrätyksen ja uusiokäytön suosio kasvoi. Samoihin aikoihin myös kiinnostus puhtaaseen ja luonnonmukaisesti viljeltyyn ruokaan alkoi kasvaa. 1990-luvun loppupuolella eettinen shoppailu tehtiin helpommaksi kuluttajille, kun kauppaketjut alkoivat ottaa valikoimiinsa Reilun kaupan tuotteita.

Ruokatottumukset kansainvälistyvät edelleen
Kun vielä 1980-luvulla tavallisten kauppojen hedelmätistin eksotiikkaa edustivat kiivi ja tähtihedelmä, seuraavalla vuosikymmenellä karambolat ja uglit levisivät jo pienempiinkin kauppoihin. Kauppojen valikoimien laajetessa kansainvälisten ruokalajien kokeileminen kotiköökissä helpottuu.

Ostokset kortilla
1980-luvulla erilaisten luottokorttien ja maksukorttien käyttö alkoi lisääntyä. 1990-luvulla monella kaupparyhmällä oli jo oma jäsenetukortti, jota vilauttamalla sai erilaisia etuuksia. Joihinkin kauppoihin on mahdollista avata oma tili, jota kautta voi hoitaa myös laskut. Käteistä ei tarvitse välttämättä kuljetella mukanaan, vaikka ei varsinaista luotto- tai pankkikorttia olisikaan.

Kauppa sähköistyy
Internet tuli vauhdilla 1990-luvulla ja sen mukana tuli myös uusi kauppamuoto: sähköinen kauppa. Elintarvikkeita ei vielä vuosituhannen vaihteessa internetistä paljon osteltu, mutta esimerkiksi kirjoja kyllä. Nettikauppayrittäjiä tulee koko ajan lisää. Lähes jokaisella suurella kauppayhtymällä on jonkinasteinen kauppapaikka netissä ja kauppapalveluita löytyy myös pankkien internetsivujen yhteydestä. Luottokorttien yleistyminen ja yhteisen valuutan tuleminen on helpottanut ulkomaisissa verkkokaupoissa asioimista.



<< ITSETEHDYSTÄ OSTETTUUN -PÄÄSIVULLE

block