Risto S Pynnönen

-On tässä joitakin käyny kahtomassa, josko ruppeisivat näitä hommia jatkamaan. Olen sanonnu, että kahtoa saa, mutta en minä ruppee tähän ennää kettään opettammaan. Kyllä tämä tähän loppuu, ei ole jatkajaa omasta takkaa – eikä muualtakkaa, sanoo suksentekijä Erkki Ylönen. Ei katkerasti, ei surullisena, toteaapahan vain.

Käsin tehty suomalainen puusuksi elää ja voi hyvin! Tätä ei markettien urheiluosastolla ole helppo uskoa – eikä mahdollistakaan. Puusuksien käyttäjät elävät omassa maailmassaan kaukana moottorikelkoilla vedetyiltä laduilta – hiihtäen omia latujaan. Sama koskee suksen tekijää, lajinsa viimeistä mohikaania Erkki Ylöstä.

-Jyväskylässä olen käynyt syntymässä 76 vuotta sitten, niin että papereissa lukee komeasti syntymäpaikka Jyväskylä. Mutta kyllä lapsuuskoti on Hankasalmen Viita-aho, Erkki myhäilee.

Syntymäpaikka selittyy sillä, että hänen isänsä 1920-luvulla hakeutui Uusituvan suksiverstaaseen oppiin, ja viettikin niissä töissä seitsemän vuotta, kunnes oli talorahat tienattu – ja osti oman maapaikan Hankasalmelta – ja rupesi kotitöinään tekemään suksia! Vuosikymmenien ajan maamoottori Porilainen pyöritti sähköttömässä talossa sirkkeliä, höylää ja hiomakoneita – ja suksia syntyi tasaiseen tahtiin.

Opinahjoon 1961

Toisen polven suksitehtailijan Erkki Ylösen elämäntehtäväksi muodostui isänsä työn jatkaminen. Hän lunasti kunnalta entisen kansakoulun paikan, jonka nimeksi maakirjoihin on onnistuneesti annettu Opinahjo, totta kai.

-Tämä paikka oli ennen kyläkunnan keskustaa, sen takia tässä koulu on ollut. Rautatien tulemisen myötä väki siirtyi aseman ympäristöön ja sen takia koulukin siirtyi sinne, Ylönen selvittää.

Ylösen talo on samalla verstas – vai oliko se niin päin, että verstas on samalla talo. Oli miten oli, jo rakennusvaiheessa käyttötarkoitus on ollut kristallinkirkkaana selvillä: kaikki pöly- ja puruimurien putket on alun alkaen asennettu siististi lattioiden alle. Samalla idealla vanhan maatilan voimanlähteenä toimineen maamoottorin vetoakseli oli lattian alla, josta kulma-akseleilla voima otettiin koneille. Kun nykyinen tehdas on ollut suurempi, talon asumistila on ollut pienempi – ja päinvastoin!

Näystinremmi hakusessa

-Näystinremmiä ei tahdo nykyään saada mistään. Ennen niitä tehtiin käytöstä poistetusta remmistä, jolla oli aikansa pyöritetty puimakonetta, kotitarvemyllyä tai sirkkeliä. Nykyisin kaikki pyörii kiilahihnalla. Rahkeet oli kanssa hyvää näystinainetta, mutta niitäkään ei kellään enää ole, harmittelee suksentekijä nykyajan tavarapulaa.

Eri puolilla Suomea tällä ekositeellä on vähän eri nimiä, jossain sitä sanotaan mäystimeksi ja esimerkiksi Jämsässä sana on muuntunut mällystimeksi, Etelä-Suomessa puhutaan pantasuksesta.

Punapyökkiä ja mahonkia

-

Kyllä kotimainen koivu ja kuusi ovat tässä touhussa valttia. Koristeena käytän sitten punapyökkiä ja mahonkia. Hickory on mennyt niin kalliiksi, että sitä ei enää rahalla kärsi ostaa eikä myydä, Ylönen tunnustaa.

Jos on puutavara oltava tarkkaan tiedossa, ei tekovaiheissakaan ole varaa sekoilla. Jokainen sahattu aihio merkitään ”Ylösen kaavan mukaan” tietyllä numerolla ja pinotaan lähtövalmiiksi seuraavaa vaihetta varten. Kaikkiaan yhteen sukseen kertyy tekovaiheita yli 60, joten tietty järjestelmä on syytä ollakin – ja tarkka sellainen – että oikeat puut tulevat päällekkäin oikeassa järjestyksessä ja oikein päin!

Puutavaran on oltava kaikin puolin virheetöntä. Paikallinen puutavaraliike Makkonen Wood on toimittanut osan raaka-aineista, osa puusta on löytynyt metsänhoitoyhdistyksen täsmätyönä.

-Nyt on ostettu ”kirstuun asti” – emäntä sanoo, että nyt olet ostokiellossa, Ylönen tunnustaa.

Vitivalkoiset koivuviilut, kauniit kuusipinnat ja jykevät mahonkilankut todistavat, että hankinta on ollut paitsi runsas, myös onnistunut…

Ei nikkarikouluja!

-Isä oli suksinikkari nuoresta pitäen. Itse en ole nikkarikouluja käynyt – ja onhan tässä tehty muutakin hommia: ennen oli karjaa, lehmiä, hevosia ja lampaita, mutta se on jo historiaa, monitoimimies Erkki Ylönen kertoo.

Siihen nähden, että suksentekijä joutuu tekemään osan työkaluistaan ja –koneistaan itse, on varsin ymmärrettävää, että minkäänlainen koulun penkki ei niitä valmiuksia anna. Oppi on oltava selkärangassa ja mieluummin hyvällä geeniperimällä vahvistettuna. Ylösen verstaan yksi erikoisuus on yli 50 vuoden takainen oikohöylä, jossa on portaattomasti kaarevaksi säädettävä syöttötaso, saa sekä kuperaa että koveraa… Ja sälesahauksen salainen ase on salaperäinen kartioterä, jota ei edes kaikille näytetä – sitä säilytetään hyllyn alla piilossa!

Ainutlaatuinen metsäsuksi

Ylösen valttikortti on edelleen alkuperäisen suomalaisen muotoilun mukaan tehty puinen metsäsuksi. Rakenteessa on viisi kerrosta puuta, pituus on parin metrin paremmalla puolella – ja saatavuus vaihtelee. Tällä hetkellä varastossa ei ole kuin valmiiksi maksettuja pareja odottamassa hakijaa… Muutamien lehtijuttujen siivittämänä tämän vuoden ajan kauppa on käynyt vilkkaampana kuin koskaan:

-Heinäkuu 2004 oli kaikkien aikojen paras myyntikuukausi, vaikka vettä satoi taivaan täydeltä, tekijä ihmettelee.

Matalan profiilin suksitehtailija oli jo jättämässä suksestaan nimen kokonaan pois, mutta nimelle on ollut niin kova kysyntä, että aikeesta oli luovuttava, vaikka:

-Menee kaksi päivää pelkän nimen työstämiseen silkkipainotekniikalla. Ja nimi ei näissä ole niin tärkeä – kukaan muu ei enää tällaisia suksia tee, vakuuttaa toisen – ja viimeisen - polven suksitaiteilija Erkki Ylönen.

Ostajien valistuneisuutta todistaa sekin, että monet haluavat suksiinsa myös valmistajan signeerauksen. Voidaan perustellusti sanoa, että kysymys ei ole pelkistä merkkisuksista, vaan kulttisuksista – mutta se ei tekijää kiinnosta - hän laittaa kuulosuojaimet korvilleen ja ryhtyy sahaamaan 3,5 millin paksuisia tukisäleitä…