<< Voutilainen: Keskisuomalainen ruokakulttuuri
kaupan aikaa -etusivulle

block
block

Heli-Maija Voutilainen



KESKISUOMALAINEN RUOKA ULKOPUOLISTEN SILMIN




Nuori unkarilainen Antal Regulyn teki matkan Suomeen vuonna 1839. Opiskellessaan suomen kieltä Laukaassa, hän kirjasi samalla muistiin kortteeritalonsa Lammasahon ruokailutottumuksia. Nuoren tiedemiehen mielestä keskisuomalainen talonpoikainen ruoka poikkesi paljon unkarilaisesta. Kylmät ja vahvasti suolatut ruoat oudoksuttivat. Voita ja maitoa oli tarjolla riittävästi ja silloin tällöin myös tuoretta kalaa ja varpupaistia. Usein tarjottiin ryynipuuroa ja jauho- tai perunapuuroa, joista tuli vieraan herkkua. Muikkuja ja kuoreita käytettiin paljon. Laukaalainen leipä oli rukiista ja paksua. Juhlapäiviksi leivottiin ohrajauhoista paksuhkoa ja imelää leipää. Erityisesti keskisuomalaisiksi ruoiksi Reguly havaitsi hapanrokan, keiton, johon lisättiin hapanta taikinaa, lihalla höystetyn makurokan sekä jauhoja sisältävän rokan. Talkkunaa syötiin paljon samoin kuin palvattua lihaa. Karummilla ja vähävaraisemmilla seuduilla ruokapöytä ei ollut yhtä runsas kuin Laukaan Lammasahossa.

Nuori helsinkiläisylioppilas Ernst Palmen asusti vuonna 1870 perhetuttujen luona Jyväskylän seminaarin mallikoulun johtajan Adolf Oksasen perheessä. Kotiin lähetettyjen kirjeiden mukaan Jyväskylässä syötiin aika lailla samoin kuin kotona Helsingissä. Aamiainen oli varsin tukeva. Tarjolla oli milloin paistettuja, milloin keitettyä perunoita, tuoretta lohta, joskus juustoa ja jopa munakokkelia. Päivälliseksi valmistettiin muhennosta, papuja ja sianlihaa, lohta ja pinaattia sekä usein lihaa ja lohilaatikkoa.

Vuonna 1904 ilmestyneessä matkakirjassaan ”Suomea samoilemassa” O. M. Reuter kuvailee pohjoishämäläiset olot vaatimattomiksi. Lihaa oli harvoin tarjolla. Suolakala oli yleisempää, mutta pääasiassa syötiin ruisleipää, ohraa, perunoita ja piimää.



block
alaosa


<< Voutilainen: Keskisuomalainen ruokakulttuuri

kaupan aikaa -etusivulle