kaupan aikaa -etusivulle

block
block

Teppo Vihola



OMAVARAISESTA LUONTAISTALOUDESTA MONIPUOLISEEN KULUTTAMISEEN




Keskisuomalaisen ihmisen elämä oli pitkään täysin riippuvainen hänen omaehtoisesta monipuolisesta tuotannostaan. Maatalouden yleistymisen mukana elinolot kohentuivat, ja vaihtotalouden ohut osuus keskisuomalaisten kokonaistaloudessa alkoi hitaasti kasvaa.

Omavaraisuus ja sen perusrakenne säilyi kuitenkin hyvin pitkään. Vaihtotalouden osuus ihmisten elämässä säilyi marginaalisena ainakin 1800-luvun puolimaihin saakka, ja vasta metsätalouden esiinmarssi toi käytännössä pelkkää maaseutua olevaan vasta syntymässä olevaan maakuntaan käteistä rahaa, joka oli pitkälti edellytys vaihtotalouden vahvistumiselle.

Kauppa levisi maaseudulle 1860-luvulta lähtien, kun maakauppa vapautettiin ja 1900-luvun alkuvuosina ryhdyttiin perustamaan osuuskauppoja palvelutason kohottamiseksi ja hintatason pitämiseksi kohtuullisella tasolla. Rahatalouden ja kaupan lisääntymisen mukana omavaraistalous alkoi ohentua ja vaihtotalouden merkitys kasvaa. Kaupungit ja taajamat olivat kehityksen kärjessä, mutta maaseudulla omavaraistalous oli vielä pitkään vahva.

Täydelliseen vaihtotalouteen koko kuluttajakentässä voidaan katsoa siirrytyn oikeastaan vasta 1970-luvulla, jolloin maatalouden erikoistuminen sai sellaiset mitat, että maaseutuväestökin alkoi ostaa käytännössä kaikki tarvitsemansa elintarvikkeet kaupasta.





TÄYDELLINEN OMAVARAISUUS PYYNTIKULTTUUREISSA

Alkuun erämaassa eläneet pyyntikulttuurin edustajat pyydystivät elantonsa metsästä ja alueen järvistä. Jo runsaat tuhat vuotta sitten tämä puhdas pyyntielinkeino alkoi saada välttämätöntä lisää maanviljelystä. Kun alueen väestö kasvoi, luonnon omat antimet eivät pelkästään riittäneet kasvavan väestön tarpeisiin. Kuitenkin jo kivikaudella Keski-Suomessa eläneet ihmiset kävivät jonkinasteista kauppaa, mistä todistuksena ovat esimerkiksi Äänisen vihreästä liuskeesta valmistetut kiviesineet ja meripihkalöydökset.

Maatalouden alkaminenkaan ei merkittävästi muuttanut tilannetta, sillä pitkään Keski-Suomea asuttaneet suomalaiset elivät hyvin ohuiden vaihtosuhteiden varassa. Pronssi- ja rautakaudella metalleista tuli kuitenkin uusi hyödyke, jonka saamiseksi asukkaiden oli turvauduttava kauppaan teknisesti edistyneempien ihmisten kanssa.



VANHA MAATALOUSYHTEISÖ KULUTTAJANA

Vanha maatalousyhteisö oli edelleen hyvin pitkälle omavarainen, ja ihmiset kuluttivat lähinnä itse tuottamiaan hyödykkeitä. Maatalous oli hyvin monimuotoista, mistä johtuen tuottajat olivat omavaraisia paitsi ravinnon myös vaatetuksen suhteen. Ostettaviin tuotteisiin kuuluivat lähinnä suola ja laadukkaat metallit sekä metallituotteet.

Vaihtoon perustuvan kulutuksen laajenemisen esteenä olivat myös kaupan tiukat rajoitukset. Kaupankäynti oli sääty-yhteiskunnassa porvariston erioikeus, ja siksi laillista kauppaa voitiin käydä vain kaupungeissa, joilla oli asiaa koskevat erioikeudet. Keski-Suomessa kaupunkeja ei ollut, ennen kuin Jyväskylä perustettiin vuonna 1837. On ymmärrettävää, että tällaisissa oloissa kauppa jäi volyymiltään hyvin vähäiseksi jo vaikeiden ja pitkien kuljetusyh­teyksienkin vuoksi.

Keski-Suomesta matkustettiin kaupankäyntiin kahteen suuntaan. Maakunnan eteläosista kauppamatkat suuntautuivat lähinnä Porvooseen ja jonkin verran Hämeenlinnaan. Keski-Suomen pohjoisosista matkattiin lähinnä Pohjanlahden rannikkokaupunkeihin Kokkolaan, Pietarsaareen ja Vaasaan.





KAUPAN VAPAUTTAMINEN JA KULUTUKSEN LISÄÄNTYMINEN

Maakauppaa ryhdyttiin vapauttamaan 1860-luvulla, ja elinkeinotoiminnan vapautusprosessin mukana kauppaliikkeitä perustettiin maaseudullekin: ensiksi kauemmas kaupungeista ja sittemmin säädösten löystyttyä myös kaupunkien lähiympäristöön. Metsäkauppojen ja metsätöiden vaikutuksesta rahatalous alkoi nopeasti edistyä samaan aikaan, ja kulutustottumukset alkoivat muuttua samalla, kun varallisuus kasvoi ja loi mahdollisuudet kuluttaa enemmän.

Vasta maakaupan alkamisen myötä erilaiset nautintoaineet aloittivat lopullisen leviämisensä maarahvaan keskuuteen. Tällaisia olivat kahvi, sokeri, ulkomainen tupakka ja ulkomailla valmistetut väkijuomat. Myös ohuempien ja siksi hienompien kankaiden menekki kasvoi nopeasti. Näin tehdastekoiset tuotteet alkoivat vallata alaa kömpelöiltä itse valmistetuilta tuotteilta

Kaupan lisääntyminen ja kauppaliikkeiden voimakas perustamisaalto synnytti myös menestystarinoita, jotka herättivät kateutta ja epäluuloisuutta kuluttajien keskuudessa. Kun sivistystaso maaseudulla kohosi nopeasti perustetun kansankoululaitoksen ja muun kansansivistystyön tuloksena ja yhdistystoiminta virisi, syntyi myös kuluttajien keskuudessa halu perustaa oma yhteinen kauppa. Näin syntyi osuustoimintaliike, joka levisi suomalaiselle maaseudulle ja kaupunkeihinkin nopeasti osuustoimintalain säätämisen jälkeen vuonna 1901.

Osuuskauppa perustettiin pian käytännössä jokaiseen Keski-Suomen kuntaan ja suurempiin kuntiin niitä syntyi useitakin. Pian osuuskauppa saikin ennen muuta maaseudulla voimakkaan otteen kauppatoiminnasta ja tiivis osuuskauppaverkosto valtasi Keski-Suomen maaseudun haja-asutusalueen.



KULUTUS KASVAA ELINTASON KOHOAMISEN MYÖTÄ

Suomalaisten elämäntavat alkoivat nopeasti muuttua ja elintaso merkittävästi kohota sotien jälkeen 1950-luvun jälkipuoliskolla. Taajamat alkoivat kasvaa nopeasti 1950-luvulta alkaen, kun maaltapako kiihtyi yhteiskunnan kiihtyvän rakennemuutoksen mukana. Ihmiset muuttivat kasvavin joukoin haja-asutus­alueilta keskuksiin: voimakkaimmin kaupunkeihin ja teollisuustaajamiin mutta myös varsinaisissa maalaiskunnissa kohti kuntakeskuksia. Vuonna 1960 Keski-Suomen väestöstä 46 % asui taajamissa mutta vuonna 1985 jo 70 %. Tämän jälkeen kehitys on jatkunut edelleen voimistuneena.

Väestön keskittyminen taajamiin vaikutti voimakkaasti myös talousmuodon kehitykseen ja monimuotoinen omavaraistalous sai väistyä voimakkaan täydelliseksi kehittyvän vaihdantatalouden tieltä. Taajamien asukkaat elivät käytännössä kokonaan kaupasta hankittavien hyödykkeiden varassa, mutta maaseudullakin maatalousväestön ammatti erikoistui siinä määrin, että myös tämä väestöryhmä siirtyi täydelliseen omavaraistalouteen. Viljelmien tuotanto­suunta erikoistui yhden tai korkeintaan kahden eri tuotteen tuotantoon, joka myytiin käytännössä kokonaan jalostukseen. Niin maitotiloillakin alettiin ostaa kotitaloudessa käytetyt maitotaloustuotteet kaupasta, ja kasvinviljelyyn erikoistuneiden tilojen väestö alkoi ostaa tiloilla syötävän leivän valmiina tuotteina.

Tällainen kehitys muokkasi voimakkaasti kauppaa, jonka volyymi kasvoi elintason ripeän kohoamisen mukana. Kauppa koki samanlaisen keskittymiskehityksen kuin väestökin. Haja-asutusalueiden kaupat kuolivat ja taajamiin perustettiin uusia suurempia myymälöitä tyydyttämään asukkaiden monipuolistuvat tarpeet. Kehitys alkoi haja-asutusalueilta, mutta se kohtasi myös taajamat, joiden sirpaleinen myymäläverkko alkoi tiivistyä kohti suurempia yksiköitä. Vain suuremmat laajemmalla varastolla varustetut myymälät pystyivät täyttämään asiakaskunnan kasvavat tarpeet.

Kaupan keskittyminen näkyi monella eri tasolla. Päivittäistavarakaupan vahva osa-alue osuuskaupparyhmä keskittyi muun elinkeinoelämän tavoin ja oikeastaan se kulki kehityksen edellä. Osuuskauppojen keskittyminen alkoi jo 1920-luvulla, ja maakunnalliset suurosuuskaupatkin syntyivät perustaltaan jo tällöin. Keski-Suomessa SOK:n osuuskauppa alkoi kerääntyä jyväskyläläisen Keskimaan ympärille ja OTK:n osuuskaupparyhmää veti niinikään jyväskyläläinen Mäki-Matti.

Näistä OTK:n alaisuuteen kuuluvat osuuskaupat keskittyivät valtakunnan tasolla EKA-konserniksi ja sen mukana suurelta osaltaan hävisivät nk. punapääoman tuhon yhteydessä 1990-luvun taloudellisesti vaikeina vuosina. SOK:n leirissä keskittyminen jäi maakuntasolle, ja Keski-Suomi sai näin säilyttää oman vakavaraisen Keskimaansa.

Osuuskaupan rinnalla maassa toimi myös vahva yksityiskaupan sektori, jossa vähittäiskaupat ryhmittyivät niin ikään tukkukauppansa mukaisiin ryhmiin. Perinteisesti merkittävin yksityiskaupan ryhmä oli Keskoa tukkuliikkeenään käyttävät kaupat. Näiden osuus koko maan vähittäiskaupasta oli vuonna 1990 noin 40 %. Tässäkin ryhmässä keskittyminen eteni nopeasti, ja ennen muuta maaseudun haja-asutusalueen pienkauppojen oli lopetettava kannattamat­tomi­na toimintansa. Aiemmin hyvinkin itsenäisistä pienistä K-kauppiaista tuli aikaa myöten Keskon kauppapaikkojen kauppiaita, ja yksikköjen koko kasvoi nopeasti lähestyttäessä vuosituhannen loppua.



MARKETIT JA TAVARATALOT PÄIVITTÄISTAVARAKAUPAN KESKUKSIKSI

Kulutustottumusten muutos kasvatti kuluttajien vaatimuksia tuotteitten suhteen, ja pienet kaupat eivät voineet pitää varastoissaan kylliksi laajaa kuluttajakuntaa tyydyttävää valikoimaa. Tämä kehitys johti pienten päivittäistavarakauppojen häviämiseen ja kaupan keskittymisen kaupungeissa ja maaseututaajamissakin suuriin supermarketteihin ja tavarataloihin.

Jyväskylän ensimmäiset tavaratalot avattiin 1960-luvun alussa: ensin Mäki-Matin Centrum tavaratalo vuonna 1960 ja pian sen jälkeen Keskimaan Sokos vuonna 1962. Kaupungin kolmas tavaratalo oli Tavaratalo Tyynelä Oy, joka oli käyttänyt tavaratalon nimeä jo osakeyhtiöksi muuttumisestaan eli vuodesta 1948. Näin se nimellisesti oli Suomen ensimmäisiä tavarataloja, sillä koko kaupan muoto alkoi yleistyä vasta Helsingin olympialaisia valmisteltaessa. Todellisen tavaratalomaisen muodon Tyynelä sai vasta 1960-luvulla lukuisien laajennusten ja tavaravalikoiman täydellistymisen jälkeen.

Supermarkettien synty ajoittuu Jyväskylässä 1960- ja 1970-lukujen vaihteeseen. Pinta-alaltaan suhteellisen laajoja ja valintamyymäläperiaatteella toimivia marketteja syntyi Jyväskylän keskustaan jo 1960-luvun lopun vuosina, mutta ensimmäinen todellisen hypermarketin mitat täyttävä automarket oli Ahjokadun varteen rakennettu ja osuusliike Keskimaan isännöimä Prisma. Prismasta muodostui menestys ja se on kuulunut myynniltään Suomen suurimpien tavara­talojen joukkoon.



block
KUVATIEDOT (ylhäältä alas):
· 1930-l. Häyrisen kauppa, Laukaan Kuusa. Asiakkaana Hilja Järvinen (Keski-Suomen museo)
· Kuivumassa olevat hauet, Jussi Jäppinen (Kuvat Kivikauden kylästä)
· Jyväskylän tori 1900-l. alkupuolella (Keski-Suomen museo)
· Viitasaaren osuuskauppa 20-30-luvulla (Keskimaan arkisto)
· Peltotöissä traktorilla. Palokka, Mannilan pellot 1980-90-l. (Keski-Suomen museo)
· Jyväskylän osuuskauppa 1920-luvulla (luultavasti 1925) (Keskimaan arkisto)


kaupan aikaa -etusivulle