Karttojen tarkkuus ja paikannimistö lisääntyy ratkaisevasti 1600-luvulla. Tärkeä etappi kartta-aineiston tuottamisessa oli vuonna 1627 Ruotsin maanmittauslaitoksen perustaminen. Vuonna 1633 sai myös Suomi ensimmäisen maanmittarinsa. Maanmittauslaitoksen perustamisaikoihin laati laitoksen ensimmäinen johtaja Andreas Bureus uuden Skandinavian kartan, jossa Pohjois-Eurooppa ja Suomi sai lähes oikean muodon. Bureuksen karttaa kopioitiin erilaisina laitoksina, ja näin se vuorostaan oli karttojen laatijoiden esikuvana seuraavat sata vuotta. Bureuslaisissa kartoissa alkaa keskinen Suomi saada oikeat mittasuhteet, samoin tunnistettava paikannimistö lisääntyy.