ETUSIVULLE KUVALÄHTEET



Vaikka viimeisin jääkausi päättyi jo 10 000 vuotta sitten, vielä tänäkin päivänä ympäröivässä luonnossa voi havaita jääkauden jättämiä jälkiä: jään hiomia silokallioita tai sen kuljettamia siirtolohkareita. Jääkauden vaikutus jatkuu edelleenkin maankohoamisena.

Myös jääkauden jälkeinen aika, kun suuri osa Suomea oli vielä veden peitossa, on jättänyt jälkensä ympäristöön. Harjujen rinteillä näkyy muinaisrantoja merkkinä siitä, miten korkealla vedenpinta on joskus ollut. Alueen ilmasto, kasvisto ja eläimistö ovat muuttuneet vuosien varrella. Jääkauden jälkeinen tundramainen maisema muuttui jalopuita ja pähkinäpensaita kasvavaksi, kunnes sai nykyisen mänty- ja kuusivaltaisen muotonsa.

Kaikkien näiden muutosten läpi ovat alueen asukkaat vaeltaneet vuosituhansien kuluessa ja sopeuttaneet elämänsä elinympäristöönsä sopivaksi. Omat muistomme ja isovanhemmilta kuulemamme kertomukset palauttavat mieliin millainen keskisuomalainen maisema on ollut viimeisen sadan vuoden aikana. Mutta millaisen maiseman katsoja näki Muuratharjulta 7000 vuotta sitten?

MANNERJÄÄTJÄRVETELINYMPÄRISTÖASUINPAIKATVELI SAARI: KESKI-SUOMEN LUONNON HISTORIA


etusivulle