Väkiluku


Esihistoriallisen ajan väkiluku erosi tavattomasti nykyisestä. Ensiksi: syntymässään eloonjääneiden ihmisten keski-ikä on ollut vain noin 25 vuotta. Toiseksi: pyyntielinkeinoista elantonsa saanut väestö tarvitsi laajat elinalueet. On arvioitu, että kivikaudella ihminen tarvitsi Pohjoismaissa elinalueekseen ajasta ja paikasta riippuen peräti 25 - 100 km2. Maamme väkiluku pysyi siksi kivi- ja pronssikauden ajan noin 10 000 hengen paikkeilla. Jos olete­taan Keski-Suomen alueen väestön olleen pyyntiyhteisöjen aikaan koko maan väkiluvusta 5 %, se olisi kivi- ja pronssikaudella ollut noin 500 henkeä. Maan ja veden suhteillakin oli merkitystä väkilukusuhteisiin, sillä kivikauden aikana suuri osa nykyisestä rannikosta ja sen takaisesta maasta oli vielä veden alla.

Merkittävin syy väestönkasvuun oli maatalouden omaksuminen. Rautakauden lopulla maan väkiluvun on arvioitu olleen 50 000 henkeä, mutta Keski-Suomen suhteellinen osuus väestöstä on pienentynyt. Väestötutkija Erkki Laitisen mukaan Keski-Suomen väkiluku oli vuonna 1586 runsas 1 % maan väkiluvusta eli noin 4000 henkeä. Jos tästä luvusta arvioidaan kehitystä tunnetun talomäärän perusteella taaksepäin olisi väkiluku ollut vuonna 1500 ehkä noin 2000 asukasta. Esihistoriallisen ajan päättyessä vuonna 1300 väkiluku olisi näin ollut noin 1000 henkeä. On huomattava, että tilanne on ollut näihin aikoihin erilainen maakunnan pohjois- ja eteläosissa sen mukaan kuinka siirryttiin maatalouteen.

 

takaisin