K U L T T U U R I N  K E S K I - S U O M I  - P O R T A A L I
A R T I K K E L I T

Helsingin yliopistoon nimitettiin ensimmäinen arkeologian professori vuonna 1878 ja vakinainen arkeologian oppituoli perustettiin 1923. Vuonna 1880 yliopiston kokoelmiin lunastettiin useita esineitä viitasaarelaiselta vara­tuomari Rudolf Jackilta. Osa esineistä oli Keski-Suomesta. Samoin vuonna 1883 Suomen Muinaismuistoyhdistyksen kokoelmiin lunastettiin edesmenneen kansanrunouden kerääjän ja suomalaisuusmiehen Carl Axel Gottlundin (1796 - 1875) ympäri Suomea keräämä kolmen sadan esineen kokoelma, johon kuului myös keski­suomalaisia esineitä.

Keski-Suomen alueen muinaisesineistöä alkoi kuitenkin kertyä järjestelmällisesti tutkijoiden käyttöön vasta vuonna 1870 perustetun Muinaismuistoyhdistyksen ryhdyttyä vuonna 1876 lähettämään stipendiaatteja maan kihlakuntiin esinekeruuseen. Tällä tavoin saatiin muutaman vuosikymmenen aikana kootuksi järjestelmällisesti lähes koko maan kattava muinaisesineiden kokoelma, ja näin Keski-Suomen alueen muinaismuistot oli selvitetty systemaattisesti kihlakunnittain jo ennen itsenäisyyden aikaa.




Muinaismuistoyhdistyksen stipendiaatteja Keski-Suomessa
Vuosina 1877 ja 1878 yhdistys myönsi stipendin opettaja Henrik Laitiselle, joka kiersi muun muassa Hankasalmen ja puolet Rautalammin pitäjää, johon Konnevesi tuohon aikaan kuului.

Kesällä 1880 ylioppilas Adolf Leonhard Nyman keräsi Suomen Muinaismuistoyhdistyksen stipendiaattina Laukaan kihlakunnan "ensimmäisen osan", joka käsitti Laukaan kihlakunnan Jyväskylän, Laukaan, Petäjäveden, Pihtiputaan, Saarijärven ja Viitasaaren pitäjät sekä Konginkankaan, Sumiaisten ja Uuraisten kappelit.

Jäljelle jääneiden Laukaan kihlakunnan alueiden keruuta varten Muinaismuistoyhdistys myönsi kesällä 1892 ylioppilas Anton Elias Snellmanille 200 markan stipendin. Snellmanin keruumatka suuntautui Karstu­lan ja Kivijär­ven pitäjiin. Karstulaan ja Kivijärveen kuuluivat tuolloin myös nykyi­set Kyy­jär­ven ja Pylkönmäen sekä Kinnulan ja Kannonkosken kunnat.

Ylioppilas Aarne Europaeus (Äyräpää) sai vielä vuonna 1908 stipendin keruumatkalle, joka suuntautui Suomenselän seudulla ja muun muassa Kivijärvelle ja Pihtiputaalle. Jämsän kihlakunnan alueen keruuseen annettiin vuonna 1881 stipendi kansakoulunopettaja K. K. Talwiselle. Kihlakuntaan kuuluivat Jämsän, Korpilahden ja Kuhmoisten pitäjät.

Kuhmoisista tietoja vuosina 1911 ja 1912 stipendiaattina kerännyt suutari Fabian Lindén julkaisi omakustanteena työnsä tulokset vuonna 1925.

Maisteri J. F. Ollinen keräsi vuonna 1890 tietoja ja esineitä Kuortaneen kihlakunnan eteläisestä osasta, johon tuolloin kuuluivat Keuruun ja Multian pitäjät sekä Pihlajaveden kappeli.

Joutsan, Luhangan ja Leivonmäen pitäjät kuuluivat Heinolan kihla­kuntaan, jonka muinaismuistoja selvitti vuonna 1893 stipendiaattina ylioppilas Torsten Boisman.




Kansallismuseo perustetaan
Ajatus Suomen kansallismuseosta alkoi toteutua, kun vuonna 1883 säädettiin muinaismuistoasetus. Seuraa­vana vuonna perustettiin muinaismuistojen tutkimusta ja suojelua varten Muinaistieteellinen toimikunta (vuodesta 1972 Museovirasto), johon perustettiin 1885 valtionarkeologin virka. Vuonna 1893 yhdistettiin yliopiston kansatieteellinen museo, ylioppilasosakuntien kansatieteellinen museo, Muinaismuistoyhdistyksen kokoelmat ja muinaistieteellisen toimikunnan kokoelmat Valtion Historialliseksi museoksi. Museosta vastasi muinaistieteellinen toimikunta. Mainitut kokoelmat yhdistyivät fyysisesti vasta vuonna 1910, kun ne voitiin siirtää Kansallismuseon uudisrakennukseen, joka avattiin yleisölle 1916.

Kansallismuseon esihistoriallisen kokoelman ensimmäisten esineiden joukossa on kaksi keskisuomalaista esinettä. Kyseessä ovat sittemmin kadonneen miekan kera eräästä Kuhmoisten kappelin pellosta löytyneet viikinkiaikaan ajoittuvat rautainen keihäänkärki ja sotakirves eli tappara, jotka Kuhmoisissa asunut katselmuskirjuri Floor lahjoitti kokoelmiin vuonna 1831. Sittemmin kokoelmiin saatiin ennen vuotta 1880 11 esinettä Jämsästä, Karstulasta, Keuruulta, Korpilahdelta, Laukaasta ja Luhangasta. Edellä mainittu kihlakunnittainen keruutyö kartutti run­saasti Kansallismuseon keskisuomalaisia kokoelmia. Esihistoriallisen tutkimustyön edellytyksenä olleen eräänlaisen peruskokoelman synnyttyä uu­sia mui­nais­muisto­ja alkoi kertyä ennen kaikkea siten, että Kansallismuseon virkamiehet ottivat vastaan sekä kansan ilmoituksia uusista kohteista että kansan löytämiä esineitä.





Keskisuomalaiset muinaisesineet museoissa
Keski-Suomesta löydettyjä esineitä on Kansallismuseon lisäksi Tampereella Hämeen museossa ja Porissa Satakunnan museossa siltä ajalta kun maakunnassa ei ollut vielä omaa maakuntamuseota. Keski-Suomen museo perustettiin vuonna 1931 keskisuomalaisuuden yhdeksi peruskiveksi. Kokoelmien kartuttamiseksi aloitettiin laaja maakunnallinen esineiden keruu, ja jotkut ottivat keruun lähes sivutoimekseen. Sotien jälkeen perustettiin lähes jokaiseen maakunnan kuntaan kotiseutumuseo; niiden kokoelmiin kertyi myös muinaisesineitä.



Janne Vilkuna 14.1.2001



[tulosta artikkeli]

sivun alkuun
takaisin