K U L T T U U R I N  K E S K I - S U O M I  - P O R T A A L I
A R T I K K E L I T






TIMO SEPÄNMAA
Keski-Suomen esihistoriallisia asuinpaikkoja

FM, Arkeologi
Keski-Suomen museo, Jyväskylä


 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 Kvartsi-iskoksia Toivakan Havulankankaalta. Kvartsi-iskokset ovat hukkamateriaalia, jota on kvartsia työstettäessä syntynyt runsaasti. Iskoksia esiintyy yleensä varsinkin pyyntikulttuurien asuinpaikoilla ja niitä pidetään selvimpänä todisteena paikalla olleesta esihistoriallisesta asuinpaikasta. Kuva: Timo Sepänmaa, Keski-Suomen museo, 2000.Esihistorian ajalla asuinpaikat valittiin luonnon ja elinkeinojen asettamien ehtojen mukaan ja asuinpaikkaa vaihdettiin tarvittaessa. Pyyntikulttuurin asuinpaikat sijaitsivat rantaviivan tuntumassa, hiekkamaalla. Rannalta oli helppo lähteä vesille - kalastamaan, pyyntimatkalle tai vaihtaa asuinpaikkaa veneiden kantaessa tavarat paikasta toiseen. Maanviljelyn myötä asuinpaikat siirtyivät kauemmaksi rannoilta, peltotilkkujen ja niittyjen äärelle ja asuinpaikat muuttuivat pysyviksi. Pellot mahdollistivat viljelyn ja niityt tarjosivat ravintoa karjalle. Asuinpaikat ovat yksi muinaisjäännöslaji - tosin entisaikojen asumisesta on maastoon jäänyt vain vähän jälkiä. Vesi järvissä on laskenut ja maa kohonnut - useimmat muinaiset ranta-asuinpaikat sijaitsevat nykyään kaukana rannasta. Asumuksista kertovat liesien jäännökset, kodanpohjien painanteet, paalujäljet tai kiveykset. Keramiikan palasia sekä esineiden valmistuksesta syntyneitä iskoksia pidetään asuinpaikan merkkeinä. Muinaiset asuinpaikat olivat ennen täynnä elämää - mutta miltä ne näyttävät tänään? 

 Pyyntikulttuuriasuinpaikat

Esihistoriallisten asuinpaikkojen sijainti ja löydöt määräytyvät suureksi osaksi paikalla asuneiden ihmisten elinkeinojen mukaan. Suurin osa Keski-Suomen esihistoriallisista asuinpaikoista, kuten muuallakin Suomessa, on ns. pyyntikulttuuriasuinpaikkoja. Paikalla asuneen väestön pääasialliset elinkeinot olivat pyynti (metsästys ja kalastus) ja keräily (esimerkiksi marjat). Pyyntikulttuuri-asuinpaikoille erityisen tunnusomainen piirre on niiden sijoittuminen aivan rannan tuntumaan. Yleensä nämä paikat ovat lisäksi kuivapohjaisilla, mieluusti vähäkivisillä mailla, erityisesti hiekkakankailla. Mikäli seudulla ei ole ollut hiekkakankaita, ovat myös esimerkiksi moreenimaat saaneet kelvata.

Asuinpaikkojen rantasidonnaisuus johtunee toisaalta kalastuksen suuresta merkityksestä pyyntiväestölle, toisaalta siitä, että vesistöt ovat olleet tärkeimpiä kulkureittejä. Pyynti ja keräily olivat pääasialliset elinkeinot suurimman osan Suomen esihistoriallista aikaa. Ensimmäiset varmat viljelyn merkit Keski-Suomesta ovat noin ajalta 2000 eKr., mutta hyvin pitkään kysymyksessä olivat enemmän tai vähemmän satunnaisesti viljellyt kasket. Varhainen kaskeaminen ei vaikuttanut asuinpaikan sijoittumiseen, sillä kaski voitiin raivata kauaksikin asuinpaikasta.

 

Maatalousasuinpaikat

 Ensimmäiset merkit viljelystä 

Varhaisimmat varmat todisteet maataloudesta - siis viljelystä ja karjanhoidosta - Suomessa ovat ns. Kiukaisten kulttuurin ajalta, n. 2300-1600 eKr. Mahdollisesti maatalouselinkeinot levisivät lounaiseen Suomeen jo Kiukaisten kulttuuria edeltäneen ns. vasarakirves- eli nuorakeraamisen kulttuurin (n. 3200-2300 eKr.) välityksellä, mutta tästä ei ole varmoja todisteita. Vanhin säilynyt viljan jyvä - hiiltynyt ohran jyvä - tunnetaan Kiukaisten kulttuurin asuinpaikalta Turun Niuskalasta. Samoin järvien ja soiden pohjasedimenteistä otetuissa siitepölynäytteissä on viljojen, lähinnä ohran, siitepölyä tuolta ajalta aina Keski-Suomea myöten.

Kiukaisten kulttuuria voidaan pitää Suomen varhaisimpana maatalouskulttuurina, vaikka metsästys, kalastus ja etenkin hylkeenpyynti olivatkin edelleen hyvin tärkeitä. Kiukaisten kulttuurin varsinainen alue oli lounainen Suomi, mutta Keski-Suomestakin, Saarijärven Pyhäjärven rannalla sijaitsevalta Multapakanniemeltä, tunnetaan Kiukaisten kulttuurin saviastianpaloja. Tuolta ajalta peräisin olevat, siitepölynäytteissä todetut merkit kaskeamisesta Saarijärveltä, Keuruulta ja Pihtiputaalta, osoittavat kaskeamisen levinneen ilmeisesti Kiukaisten kulttuurin välityksellä Keski-Suomeenkin.

Merkit viljelystä ja muusta maataloudesta ovat kuitenkin vielä hyvin pitkään, jopa tuhansia vuosia, erittäin heikkoja ja harvinaisia Keski-Suomessa. Täällä eläneet pyyntikulttuuriväestöt näyttävät siis omaksuneen kaskeamisen sivuelinkeinokseen, mutta se ei pitkään aikaan vaikuttanut vanhojen pyyntikulttuurielinkeinojen asemaan eikä myöskään asuinpaikkojen sijaintiin tai niiden löytöaineistoon.

Maanviljely ja karjanhoito yleistyvät

 Kuppikivi. Kiven laella olevat pyöreät kuopanteeet erottuvat kuvassa heikosti. Kuva: Timo SepänmaaVasta nuoremmalla rautakaudella, 800-900-luvuilta jKr. alkaen, näyttää maanviljely ja siihen liittyen ilmeisesti myös karjanhoito yleistyneen Keski-Suomessa. Tuossakin vaiheessa maatalouskulttuuri näyttää levinneen vain suppeille alueille eteläisimmässä Keski-Suomessa, laajemmassa mitassa oikeastaan vain Kuhmoisten kirkonkylän seudulle sekä Jämsänjokivarteen, Jämsän ja Jämsänkosken keskustojen väliselle alueelle.  Rautakautisen maatalousväestön tunnusmerkkinä arkeologisessa aineistossa voidaan pitää ns. rautakauden tyypin keramiikkaa, esineellisiä hautauksia, sekä ns.kuppi- eli uhrikiviä Keski-Suomesta ei toistaiseksi tunneta kuppikiviä, mutta rautakauden tyypin keramiikkaa asuinpaikoilta sekä yksittäisiä esineellisiä hautauksia rautakauden lopulta tunnetaan harvakseltaan pohjoisinta Keski-Suomea myöten. Nämä yksittäiset kohteet pohjoisessa Keski-Suomessa voidaan joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta selittää liittyviksi eränkäyntiin, jolloin kyse ei ole kiinteästä maatalousasutuksesta alueella.Maatalouselinkeinoihin siirtymisen myötä valittiin myös asuinpaikat näille elinkeinoille sopivimmista ympäristöistä, ja asuinpaikka saattoi sijaita hieman etäämpänäkin vesistöstä. Karjanhoidon ja peltoviljelyn yleistyttyä asuinpaikat sijaitsivat pienten peltotilkkujen, niittyjen ja laitumien keskellä - kuten historiallisenkin ajan maatalot.


Esimerkkejä Keski-Suomen esihistoriallisista asuinpaikoista

 Hankasalmi,Talvilahti - kivikautinen asuinpaikka 

Hankasalmen Talvilahden laaja asuinpaikka sijaitsee kunnan pohjoisosassa, Kärkkäiskylässä, juuri ennen Saksalansaareen johtavaa maantiesiltaa. Alue on pyyntikulttuuriasuinpaikoille tyypillisesti hiekkakangasta. Alueella on useita muinaisia rantamuodostumia, joiden päällä erottuu kymmenkunta pyöreää tai soikeaa painannetta. Painanteet ovat syvyydeltään vain muutamia kymmeniä senttimetrejä ja läpimitaltaan 3-7 metriä. Näitä ei ole tutkittu, mutta hyvin todennäköisesti kyseessä ovat kivikautisten talomaisten asumusten pohjat. 

Alueella oleva asuinpaikka on todettu inventoinnissa vuonna 1997, mutta tarkempia tutkimuksia alueella ei ole tehty. Tutkimusten puuttuessa paikalle ei ole saatu varmaa ajoitusta, mutta inventointilöytöjen ja korkeussijainnin perusteella paikalla on asuttu ainakin kampakeraamisella ajalla, noin 4000-3000 eKr


 Leivonmäki,Harjunlahden uimaranta - pronssikautinen asuinpaikka 

Kulunutta törmää Harjulahden uimarannalla. Männynjuurien kohdalta on löytynyt keramiikanpaloja. Kuva Timo Sepänmaa, Keski-Suomen museo, 2000.Harjunlahden uimaranta sijaitsee Rutajärven etelärannalla. Alue on harjumuodostumaa. Paikalla olevan uimarannan kohdalla olevista kuluneista törmistä todettiin inventoinnin yhteydessä vuonna 1992 kvartsi-iskoksia ja palaneita luunsiruja. Nämä osoittivat paikalla olevan esihistoriallisen asuinpaikan. Vuonna 2000 paikalta löytyi saviastianpaloja, jotka lienevät pronssikautisia (1500-500 eKr.). 



 Multia, Kuivaniemi - esihistoriallinen asuinpaikka   

Esihistoriallista asuinpaikkaa Multian Kuivaniemellä. Vasemmalla kulkevan polun pinnasta on löytynyt asuinpaikkaa osoittavia kvartsi-iskoksia. Kuva: Timo Sepänmaa, Keski-Suomen museo, 1997Multianjärven pohjoisrannalla, leirintäalueen itäpuolella sijaitsee Kuivaniemi. Kyseessä on etelään viettävä kivikkoinen, mutta hiekkapohjainen niemi. Niemen alueelta on kymmenkunta metriä rannasta kulkevan polun pinnassa havaittu kavartsi-iskoksia, jotka osoittavat paikalla olevan esihistoriallisen asuinpaikan. Tarkempia tutkimuksia ei paikalla ole tehty. 



 Toivakka, Huikko - esihistoriallinen asuinpaikka 

Maunosen ja Kierikän välisen salmen molemmilla rannoilla on perusinventoinnin yhteydessä vuonna 1992 löytynyt kvartsi- ja pii-iskoksia, jotka osoittavat alueella olleen esihistoriallista asutusta. Alue on tätä nykyä varsin pahasti tuhoutunut. Alueen läpi kulkevan tien ja rakennusten kohdilta asuinpaikka-alueet ovat ilmeisesti täysin tuhoutuneet ja nykyisillä peltoalueilla olevat alueet ainakin pintaosiltaan peltotöiden yhteydessä. Tilanne on kuitenkin hyvin tavallinen kivikautisten asuinpaikkojen kohdalla, sillä varsin suuri osa Suomen tunnetuista esihistoriallisista asuinpaikoista sijaitsee pelloilla. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että kynnöspellosta asuinpaikkaan viittaavat merkit on huomattavasti helpompi ja nopeampi todeta kuin koskemattomilla alueilla.

Alueella ei ole tehty tarkempia tutkimuksia. Muuten muuttuneesta ympäristöstä huolimatta paikka antaa melko hyvän kuvan pyyntikulttuuriasuinpaikkojen sijoittumisesta, sillä vedenpinta tällä alueella on pysynyt lähes samana kivikaudesta nykypäivään. Asuinpaikat ovat siis sihistoriallisenakin aikana sijainneet kahden pienehkön järven välisen kapean salmen molemmin puolin. Paikka on ollut hyvä muun muassa kulkuyhteyksien kannalta. 


 Uurainen, Majalampi - esihistoriallinen asuinpaikka

Uurainen, Majalampi. Esihistoriallinen tai keskiaikainen tulisija punaisella neliöidyllä alueella. Etualalla nykyajan leiriytyjien tulisija. Kuva: Timo Sepänmaa, Keski-Suomen museo, 1996.Majalammen asuinpaikka sijaitsee Kyynämöisten luoteispään ja Majalammen välisellä kapealla hiekkakannaksella. Ensimmäiset viitteet paikalla olleesta esihistoriallisesta asuinpaikasta saatiin vuonna 1933. Tällöin alueen poikki kulkevaa tietä tehtäessä oli havaittu muun muassa tulisijoja ja kiviröykkiö, josta löytyi laatikollinen ison eläimen luita". Yli 60 vuotta tämän jälkeen (vuonna 1996), havaittiin arkeologisella tarkastuskäynnillä paikalla selviä merkkejä esihistoriallisesta asuinpaikasta. Paikalla on pieni palaneista kivistä ja nokimaasta koostuva röykkiö, halkaisijaltaan noin 2,5 m ja korkeudeltaan muutama kymmenen senttimetriä. Kyseessä lienee jonkinlaisen, ehkä alkeellisen kiukaan kaltaisen tulisijan jäännökset. Tämän vierestä, kuluneelta maanpinnalta löytyi kvartsi-iskoksia. 

Paikkaa ei ole tarkemmin tutkittu. Pintahavaintojen perusteella kohde lienee verrattavissa muutamiin samantyyppisiin tutkittuihin asuinpaikkoihin, joille luonteenomaisia piirteitä ovat palaneen kiven röykkiöt ja runsas luuaineisto. Myös Maja-nimistö näyttää usein liittyvän näihin. Tämän tyyppiset kohteet ovat varsin harvinaisia ja niitä on tutkittu vain vähän. Pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei tämän tyyppisistä kohteista voida tehdä. Tutkitut kohteet ajoittuvat rautakauden lopulle ja keskiajalle, mikä lienee myös Majalammen kohteen ajoitus. Kohteet ovat sijaintinsa puolesta tyypillisiä pyynti- kulttuuripaikkoja - maatalouselinkeinoille sopivaa maastoa ei näiden lähiympäristössä juurikaan ole. Mahdollisesti tämän tyyppiset paikat ovat eränkävijöiden, maatalous- kulttuurin piiristä tulleiden ihmisten pyyntileirejä, tai ehkä ne ovat kuuluneet seudulla kivikaudelta asti asuneille, pyyntielinkeinoja harjoittaneille ns. lappalaisille.
 Jämsä, Viipola - rautakautinen tai keskiaikainen maatalouskulttuurin asuinpaikka 

Rautakautista tai keskiaikaista asuinpaikkaa Jämsän viipolassa. Alue erottuu pellolla ympäristöä tummempana alueena. Kuva Timo Sepänmaa, Keski-Suomen museo 1997.Jämsänjoen etelärannalla, Jämsän keskustasta pari kilometriä kaakkoon sijaitsevalta peltoalueelta on arkeologisessa inventoinnissa löytynyt ns. rautakauden tyypin keramiikkaa. Löytöalue erottuu peltokynnöksessä selvästi tummempana alueena kuin ympäröivät pellot. Alueelta on runsaasti myös uudehkoja löytöjä, joten paikalla lienee ollut rakennuksia vielä myöhään historiallisella ajalla. Keramiikka kuitenkin osoittaa, että paikalla on asuttu jo rautakauden lopulla tai keskiajalla.   

Timo Sepänmaa 23.11.2000

 

[Tulosta artikkeli]

Takaisin