Eränkäynti  

Eränkäynti eli erätalous on keskiajan asiakirjalähteistä tunnettu talousmuoto, jota ns. eränkävijät harjoittivat eräsijoillaan. Eränkävijät olivat maatalouskulttuurin piiristä kotoisin olevia ihmisiä, jotka osan vuotta asuivat jopa satojen kilometrien päässä kotitalostaan, yleensä pohjoisessa, ns. eräsijoillaan. Erätalouden tarkoituksena oli kauppatavaroiden sekä ravinnon hankinta erämaista. Kauppatavaraksi eräalueilta hankittiin mm. turkiksia, ravinnoksi mm. kapakalaa eli kuivattuja haukia ja muuta kalaa, jossain määrin myös kaskettiin.

Osa erätaloudesta on perustunut ns. lappalaisten eli sisämaassa eläneen pyyntikulttuuriväestön verotukseen ja sen kanssa käytyyn kauppaan.
Erätalouden alku on viimeistään nuoremmalla rautakaudella (800 - 1150 / 1300 jKr.), mutta mahdollisesti sen juuret ulottuvat huomattavasti kauemmaksi. Vuonna 1542 Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa takavarikoi asumattomat erämaat valtiolle, kaikkien vapaasti asutettaviksi. Pian tämän jälkeen pääasiassa savolaiset uudisasukkaat asuttivat erämaat, mikä merkitsi erätalouden loppua.