K U L T T U U R I N  K E S K I - S U O M I  - P O R T A A L I
A R T I K K E L I T







PEKKA KIVIKÄS
Suomen kalliomaalaukset

Luokanopettaja, kalliomaalaustutkija


Suomen kalliomaalaukset kuuluvat pohjoisen pyyntiväestön kuviin ja ovat osa Norjasta Siperiaan ulottuvaa pohjoista kuvavyöhykettä. Siinä ne muodostavat oman kuvamurteensa. Norjassa, Ruotsissa ja Kuolassa on sekä kalliomaalauksia että -piirroksia; Itä-Karjalassa on vain kalliopiirroksia. Eräitä esineissä olevia uurroksia lukuunottamatta Suomesta ei ole paljastunut vielä ainoatakaan esihistoriallista kalliopiirrosta. Tähän mennessä maastamme on löydetty yli 80 kalliomaalausta ja yli 20 punamultaläiskää.

takaisin


Millainen on kalliomaalaus?

Suomalainen kalliomaalaus on vaatimaton, punamullalla maalattu kuva tai kuvaryhmä. Maalauskallioksi on valittu veden äärellä sijainnut aurinkoon katsova, murtopintainen jyrkänne, jääkauden hioma seinämä tai maamerkiksi sopiva suuri siirtolohkare. Kuvat on tehty tavallisesti alaosastaan sisäänpäin vetäytyviin seinämiin tai kohtiin, joita on suojannut kalliolippa.

Maalausten muotoja katsellessa on hyvä tietää, että kuvantekijät ovat vain harvoin tavoitelleet realistista hahmoa. He ovat pikemminkin tehneet ryhmän perinteisiä merkkejä, lisäksi eräitä kuvia ja kuvaryhmiä on maalattu useita kertoja.

sivun alkuun



Löytöpaikkojen sijainti

Suomen kalliomaalaukset painottuvat itään. Niitä on keskisellä ja eteläisellä Saimaalla, mutta tihein löytöalue sijoittuu Kymijoen ja Saimaan ensimmäisten eteläisten lasku-uomien varsille. Yksittäisiä maalauksia ja pieniä ryhmiä on itärajan lähellä, Päijänteen valuma-alueella, Salpausselän eteläpuolella, Helsingin lähellä ja Suomussalmella. Maamme kolme laajinta kalliomaalausta ovat Astuvansalmi, Saraakallio ja Värikallio. Kaikille kolmelle pääsee maitse.

Kartta Suomen kalliomaalausten ja punamultaläiskien sijainnista. Suomesta on loydetty yli 80 kalliomaalausta ja yli 20 punamultaläiskää. Kuva: Pekka Kivikäs Useimmat kuvakentät sijaitsevat yhä käytössä olevien vesiteiden rannoilla, järvikapeikoissa, reittien risteämissä ja koskien niskoilla. Niitä on mahdollista löytää myös soistuneiden tai maatuneiden vesiväylien varsilta.

Maalaukset ovat säilyneet tuhansia vuosia suojaisilla kalliopinnoilla niiden päälle muodostuneen lasimaisen piidioksidikerroksen alla. Maalauksia peittävän kalvon kirkkaus vaihtelee. Joissakin seinämissä se on niin samea, ettei maalauksia kaikkina aikoina näy. Kirkkaimmillaan maalaukset ovat tavallisesti lumien sulaessa maalis- huhtikuussa.

Maalauspaikat kertovat osaltaan siitä, missä ihmiset ovat liikkuneet ja milloin maalauksia on tehty. Koska pääosa kuvakentistä seurailee Muinais-Päijänteen ja Suur-Saimaan muinaisten lasku-uomien kulkua, se on yksi todiste kuvien tekoajasta.

sivun alkuun


Kalliomaalausten ajoitus

Kalliomaalaukset ajoitetaan meillä muinaisrantojen mukaan. Kalliomaalausten ajoitus on aina ongelma. Tässä suhteessa järvialueen kuvat tarjoavat poikkeuksellisen hyvän ajoitusmateriaalin.

Yli 7000 vuotta sitten keskisen Suomen alueella oli yhtenäinen Muinais-Päijänteen ja Suur-Saimaan järviallas. Järvi laski aluksi Perämereen. Maan nopeampi kohoaminen Merenkurkun tienoilla mataloitti laskukohdan. Tämän seurauksena vesi nousi suurjärven eteläosissa.

Laukaan Saraakallion pitkä, loivasti laskeva kallioterassi mahdollisti maalausten teon pitkällä aikavälillä, vedenpinnan laskiessa. Kuva Pekka Kivikäs. Noin 6900 vuotta sitten tulva mursi Muinais-Päijänteellä Heinolan harjun, ja nykyinen Kymijoki syntyi. Heinolan alapuolella Konnivedellä olevien Rautakannan ja Haukkavuoren maalauskorkeuksien perusteella voidaan olettaa, että kallio- maalaustaito tunnettiin Kymenlaaksossa noin 7000 kalenterivuotta sitten. Laukaan Saraakalliolla kuvien teko on voitu aloittaa vasta veden laskettua yli neljä metriä. Ajankohta on kuitenkin varhaisempi kuin Saimaalla.

Rannansiirtymään perustuvan ajoituksen mukaan maalauskorkeudet ovat suurjärven alueella yhdistettävissä lähinnä kivikautisiin rantatasoihin. Sen mukaan kalliomaalauksia on tehty meillä todennäköisesti n. 7000-3300 vuotta sitten. Maalauskorkeuden perusteella kaikkien järvialueen kuvakenttien maalaus on aloitettu jo kivikaudella.

Kymijoen synty ei lopettanut veden nousua Saimaalla. Noin 6800 vuotta sitten ylittyi vedenjakaja Mikkelin eteläpuolella ja Kymijokeen johtanut lasku-uoma avautui, sama toistui myöhemmin Lappeenrannan alueella. Vasta Vuoksen syntyessä noin 6000 vuotta sitten, Saimaan pinta laski merkittävästi.

sivun alkuun

Suomen kalliomaalausten kuvat

Maamme käytetyimmät kuva-aiheet ovat: hirvieläin (Astuvansalmi) ihminen, kämmenpainama ja venekuva(Luumäki, Venäinniemi), jossa yhdistyy vene ja sarviaihe. Usein samanaiheiset kuvat esitetään pareittain: veneet päällekkäin tai peräkkäin, ihmiset suuren ja pienen hahmon muodostamana parina. Kuvat: Pekka KivikäsSuomen maalauksista muistuttavia ihmishahmoja löytyy lähinnä Äänisen kalliopiirroksista, joistakin Uikujoen kuvista, Kuolasta, Norjan kalliopiirroksista, Uralilta ja Siperian pohjoisosista, mutta ne puuttuvat lähes kokonaan Ruotsista.

Kun kuvamerkkejämme verrataan Fennoskandian toisiin kalliokuvastoihin, nousevat maalaustemme erikoispiirteiksi ihmiskuvien suuri määrä ja niitä hallitseva koukkupolvisuus, kämmenpainamat, usein saman aiheen parillisuus sekä pää alaspäin kuvatut ihmiset. Toisaalta vesilintujen (vain joitakin), karhujen (havainnot epävarmoja) ja kalliopiirrosten puuttuminen ovat nekin yhtä huomioitavia yksityiskohtia.


sivun alkuun


Kalliomaalausten viesti

Kalliokuvat avautuvat hyvin harvoin yhden merkityksen kautta. Todennäköisesti yhtä tärkeitä kuin itse kuvat ovat olleet maalaustapahtumaan liittyneet muut toiminnot: uhraaminen, palvonta, yhdessäolo, tanssi ja laulu, šamanistinen toiminta ja kuviin liitetyt tarinat. Samalla kun eri aiheet kertovat ihmisten pyynnöistä, ajatuksista ja uskomuksista, maalaukset ovat rajanneet ja jäsentäneet silloista ympäristöä. Kalliomaalauksista heijastuu samanaikaisesti sekä 'pyhyys' että arki.

Kalliokuvat ovat saaneet alkunsa ja muotonsa ihmistä ympäröivästä maisemasta, elämäntavasta ja kokemusmaailmasta. Maalaukset elävät rinnan luonnossa tapahtuvien muutosten kanssa. Kuvien värijälkien kautta meitä koskettaa vuosituhansien takaa toinen, kerran täällä vaeltanut ihminen. Kallioihin tehdyt kuvat ovat hänen hiljaisia viestejään, siksi niiden vastaanottajalta vaaditaan pysähtymistä, kykyä kuunnella ja nähdä.


Pekka Kivikäs 2001

sivun alkuun



KIRJALLISUUTTA

Autio, Eero 1981. Karjalan kalliopiirrokset. Otava.
Autio, Eero 1989. Kultasarvipeura ja sen klaani. Atena Jyväskylä.
Eestin Muinaistaideseura 1990. Joutsenen kynällä. Näyttelyluettelo, Hämeenlinna.
Europaeus, Aarne 1917. Kalliomaalaus Vitträskin rannalla Kirkkonummella. Suomen Museo.
Grönhagen, Juhani, 1994. Ristiinan Astuvansalmi, muinainen kulttipaikkako? SM-1994 (Suomen Museo) Vammala.
Hällristningar och hällmålningar i Sverige 1989. Huvudredaktörer S. Janson, E.B. Lundberg och U. Bertilsson. Forum, Helsingborg.
Helskog, Knut 1988. Helleristningene i Alta. Alta.
Huurre, Matti 1998. Kivikauden Suomi. Keuruu.
Joutsenen kynällä 1990. Äänisen kalliotaidetta 4000-2000 eKr. Eestin muinaistaideseura. Näyttelyluettelo.
Jussila, Timo 1999. Saimaan kalliomaalausten ajoitus rannansiirtymiskronologian perusteella. Kalliomaalausraportteja 1, Kopijyvä.
Kivikäs, Pekka 1990. Saraakallio - muinaiset kuvat. Atena, Jyväskylä.
Kivikäs, Pekka 1995. Kalliomaalaukset - muinainen kuva- arkisto. Atena, Jyväskylä.
Kivikäs, Pekka 1997. Kalliomaalausten kuvamaailma. Atena Jyväskylä.
Kivikäs, Pekka 1997. Vorhistorische Felsmalerei in Finnland. Jyväskylä.
Kivikäs, Pekka 1999. Kalliomaalausraportteja 1. Kopijyvä Jyväskylä.
Kivikäs, Pekka 2000. Kalliokuvat kertovat. Atena, Jyväskylä.
Luho, Ville 1962. Klippmålningen vid Juusjärvi. FM Helsinki.
Luho, Ville 1963. Uusi kalliomaalauslöytö. Geologi nro 9.
Miettinen, Timo 1986. Konniveden Haukkavuoren kalliomaalaus. Iskos 6 Helsinki.
Miettinen, Timo 1990. Valkealan esihistoria. Valkealan historia I. Lahti.
Miettinen, Timo 1992. Luumäen esihistoria. Luumäen historia. K. Kumpulainen ja T. Miettinen. Jyväskylä.
MIettinen, Timo 2000. Kymenlaakson kalliomaalaukset. Kymenlaakson maakuntamuseon julkaisuja no 27, Kotka.
Nunez, Milton 1995. Reflections on Finnish Rock Art and Ethnohistorical Data. Fennoscandia Archaeologica XII. Helsinki.
Ojonen, Sinimarja 1973. Hällmålningarna vid sjöarna Kotojärvi och Märkjärvi i Iitti. FM, Helsinki.
Pentikäinen, Juha 1998. Samaanit. Jyväskylä.
Poikalainen, Väino - Enn Ernits 1998. Rock Carvings of Lake Onega. Tartu, Estonian Society of Prehistoric Art.
Poikalainen, Väino 1996. Katsaus Äänisen kalliotaidemaailmaan. Maan piiri ja elonkehä. Professori Heikki Kirkisen juhlakirja. Joensuun yliopisto 1997.
Poikalainen, Väinö 1999. Some Statistics About Rock-Carvings Of Lake Onega. Folklore vol. 11, October 1999 Tartu.
Ristad och Målad - Aspekter på nordisk bergkonst. Redaktion T. Edgren och H. Taskinen. Museiverket, Nordiska Ministerrådet. Vammala 2000.
Sarvas, Pekka 1969. Die Felsenmalerei von Astuvansalmi. SM.
Sarvas, Pekka 1973. Astuvansalmen kalliomaalaus. Ristiinan entisyyttä ja nykypäivää. Helsinki.
Sarvas, Pekka ja Taavitsainen, J.-P. 1976. Kalliomaalauksia Lemiltä ja Ristiinasta. SM, Tapiola.
Savvatejev, J.A. 1983. Naskal’nyje risunki Karelii. Petrozavodsk.
Sergejeva, Elena, 1994. Kuolansaamelaisten folkloresta - peuramies. Teoksessa: Johdatus saamen-tutkimukseen. Toimittaneet U-M. Kulonen, J. Pentikäinen, I. Seurujärvi-Kari. Tietolipas 131 SKS.
Shumkin, V. Ya. 1990. The rock Art of Russian Lappland. Fennoscandia Archaeologica VII. Helsinki.
Siikala, Anna-Leena 1992. Suomalainen samanismi. Hämeenlinna.
Taavitsainen, J.-P. ja Kinnunen Kari 1979. Puumalan Syrjäsalmen kalliomaalauksista ja kalliomaalausten säilymisestä. Geologi 3.
Taavitsainen, J.-P. 1979. Suomussalmen Värikallio, kalliomaalaus Nämforsenin ja Itä-Karjalan kalliopiirrosten välissä. Kotiseutu 3-4.
Taipale, K. - Saarnisto M. 1991: Tulivuorista jääkausiin - Suomen maakamaran kehitys. Porvoo.
Turun maakuntamuseo 1990. Kalliotaidetta - tutkimusta ja tulkintaa. Raportteja 11.


[tulosta artikkeli]

sivun alkuun
takaisin